Näkyy sinistä - toistaiseksi

No nyt täällä blogissa on tämän näköistä. Vaihdoin ulkoasun vieläkin yksinkertaisempaan (=haukotuttavan tylsään) ja mietin, mistä löytyisi se askarteluinto, että etsisi maailman miljoonista ulkoasupohjista oikeasti itseänsä miellyttävän.

Toistaiseksi siis tämän näköistä ja joskus myöhemmin taas jonkin muun näköistä.

Blogivinkki

Lisäsin tuonne blogin linkkilistaan Fillarille-blogin.

Se kertoo projektista, jossa mietitään, millainen polkupyörä olisi sopiva ihmiselle, jolla ei ole sääriä eikä kyynärvarsia.

Kannattaa seurata, sillä kyseinen fillaristi on loistotyyppi.

Teknistä testailua

Kuvien virittelyä ja siirtelyä tässä testailen. Kiitos ja anteeksi. 

Suo-ojaa Pääskülan vaellusreitin varrella

Valtakunta blogipohjasta

Olen tuijotellut blogeissani nykyisen kaltaista ruskeansävyistä blogipohjaa lintuineen jo vuosikausia. Olen siihen aivan kypsä. Haluan blogille valoisamman, raikkaamman ja modernimman ilmeen.

Kun nettiin laittaa hakusanaksi "blogger templates", saa suunnilleen miljoona osumaa. Siitä suosta tuntuu melko hankalalta lähteä hakemaan blogilleen kasvojenkohotusta. Minkäänlaisia koodaustaitoja minulla ei ole. Joudun turvautumaan valmiisiin pohjiin, ja hyvä jos niitäkään osaan asentaa.

Että tiedoksi vain, jos tämän blogin ulkoasu poukkoilee päivästä toiseen: testailen ja kokeilen uusia ilmeitä ja toivon, että koko sisältö ei hötäkässä katoa kybertaivaaseen.

Jos jollakulla on nerokas idea, miten ulkoasuprobleeman voisi ratkaista, olen pelkkänä korvana.

Se hengittää sittenkin

Lähes puolentoista vuoden tauon jälkeen Eilisen uutisia ottaa varovaisia uusia askeleita.

Blogistin elämä on muuttunut kirjoitustauon aikana täysin, ja niinpä blogin aihepiireissä on osin varsin tummiakin sävyjä.

Eilisen uutisia on ollut aiempina vuosina kirjoittajansa kakkosblogi, mikä näkyy siinä, että postaukset ovat hakeneet muotoaan, aiheiden kirjo on poukkoillut laidasta laitaan ja epävarmuus omalla nimellä kirjoittamisesta on näkynyt liikana yrittämisenä.

Mutta se on elämää se. Onpahan harjoiteltu. Vanhat, vuosien takaiset kirjoitukset saavat jäädä blogin pohjille muistuttamaan blogin haparoivista alkuajoista. Medialukutaitoinen lukija osaa huomioida postausten ilmestymisajankohdan ja tajuaa, että moni asia on saattanut parin vuoden takaisesta muuttua.

Nyt Eilisen uutisia jatkaa osin tutuilla aiheilla, osin aivan uusin näkövinkkelein. Saapa nähdä, mitä tästä syntyy.

(No hyvin lähtee. Kirjoitin juuri itsestäni kolmannessa persoonassa. Genius!)

Loman tarpeessa

Tallinnan kaupunginkirjastossa ei sovi viettää aikaansa päällystakki päällä, vaan ulkovaatteet tulee jättää narikkaan.

Kun tänään hain takkiani narikan tädiltä, hän vaikutti kovin uupuneelta ja alkoi vuodatuksen:

"Tänä kesänä ei näköjään kukaan aio lomailla. Odotin jo, että tulisi rauhallisempi aika, mutta asiakkaita on aina vain", takkeja vastaanottava ja takaisin antava rouva latasi virolaisen suorasukaisesti.

Öh, kiitos vain tiedosta, minä asiakkaana mietin. En ehkä tätä tilitystä olisi halunnut kuulla, mutta koetin lohduttaa rouvaa, että kyllä se työn määrä hellittää, kun ilmat vähän lämpenevät eivätkä asiakkaat enää palttoitaan tarvitse.

Lomailtu on Eilisen uutisissakin. Tiiviin bloggaus-toukokuun jälkeen oli hyvä pitää hiljaiseloa, mutta nyt ollaan langoilla taas.

Blogathon, 25. päivä: Blogihaasteen loppusuoralla

Kuten arvoisa lukija on saattanut huomata, Eilisen uutisissa on menty toukokuun ajan kovasti englantipainotteisesti. Olen osallistunut Blogathon-blogihaasteeseen.

Kuvittelin kirjoittavani englanniksi vain silloin tällöin, mutta kävikin päinvastoin: olen sohinut vieraalla kielellä lähes koko kuukauden.

Haasteen alussa kerroin aina vannoneeni, etten koskaan kirjoita julkisesti vieraalla kielellä. Periaatteet on näköjään tehty rikottaviksi, ja aivan hyvä niin. Tämä kuukausi on ollut kelpo harjoitusta englanniksi kirjoittamiselle. Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka helposti vieraskieliset tekstit ovat syntyneet, kun vain on ollut postauksen idea päässä.

Mutta eihän se omalta tunnu. Ennen kaikkea tuntuu tyhmältä, kun en pysty ilmaisemaan itseäni niin verevästi kuin suomeksi osaisin. Olen kipeän tietoinen siitä, että englanninkielinen tekstini vilisee kirjoitusvirheitä. Prepositioita työnnän tekstiin fiilispohjalta. Muutama päivä jonkin tekstin kirjoittamisen jälkeen huomaan ko. postauksessa naurettavan kirjoitusvirheen tai ajatus-aivopierun. Kämmenellä on tullut iskettyä otsaa jo aika monta kertaa.

Siksipä luulen, että Blogathonin päättymisen jälkeen palaan yhtä blogikokemusta rikkaampana hyvillä mielin bloggaamiseen äidinkielellä. 

Vaikka voisihan sitä kokeilla viroksi bloggaamista... 

****

Blogihaasteen lisäksi tämän päivän toinen hauska haaste oli askarrella marsipaanista jokin hahmo ja maalata se karamelliväreillä. Kuvassa on vanha norsunmuotoinen marsipaanimuotti, jota voi ihailla virolaisen Kalevin makeistehtaan marsipaanityöpajassa. Kuvassa pilkottaa myös marsipaanista tehty kani, joka ei todellakaan ole omien kätteni työtä, vaan Kalevin koulutettujen marsipaanimestareiden käsialaa.

Blogathon, Day 23: If I Started Blogging Today, I Would...

It's time for the second Theme Post Day in Blogathon. Today, we blogathonists are encouraged to finish the phrase "If I started blogging today I would..."

Now then, let's see.

If I started blogging today I would...

- read books and blogs about blogging before I start my own weblog. Now there is so much more information available about blogging than it was back in 2004 when I started my first blog. It's really easy for a newbie to get good advice and not to make stupid mistakes (even though stupid mistakes can be very useful).

- just start. If you want to try something, so go ahead and try it. You can't lose anything by starting a blog. If it isn't for you, you can stop whenever you want.

- try Wordpress instead of Blogger. Maybe not to start with but later at some point. I've always used Blogger and I have just been too lazy to try other options. As an eager user of Gmail, Blogger just somehow fits my needs.

- make a plan how to get a picture for every single post of mine.

- not be so terribly ashamed of what other people think of my writings. Posts don't need to be perfect. You can take your time, try different ways of writing and learn. Later, there may be some really good posts but not every post can be a work of Shakespeare.


The photo of today comes from a newbie writer (and maybe a-blogger-to-be). My son, 4 years, wrote his first children's book, as he said himself.

I must say that Disney/Pixar has done their product placement well - look at the first words of his book :)

Blogathon, Day 20: My 6 Rules For Blogging

After some years as a blogger I think I've created myself some kind of rules of blogging. I guess there's nothing exceptional in my list. These are just things that I've found most important to keep blogging enjoyable.

1. Be yourself. Write in a way that's natural for you. Don't use words that you wouldn't use in real life. Keep your own style, whatever it is. I have unsucceeded massively when I've tried to write somehow "fancier".

2. It's good to have a plan for your blogging - but it's not necessary. I blog when I feel like blogging. Works for me.

3. Use photos. Small thing, huge effect. This is the rule I unfortunately break most often.

4. Best posts are written fast and in flow. It's funny, sometimes writing even a pretty long post can take just a few minutes. You have everything ready in your mind. These posts usually don't need very many re-reads (of course it's good to check typos).

5. When you're having the flow moment, enjoy it, write many posts and schedule them to be published later. I do this a lot. I'm a mother of two little kids and I never know when I'm going to have a peaceful moment for writing. When I eventually get it, I try to write as many posts as possible. Most of my posts (this included) are written between 9 - 11 PM when I'm waiting for my kids to fall asleep.

6. Have your notebook, pen and/or smart phone available everywhere you go. Blogging ideas don't ask for time or place. Do yourself a favor - write them down.

Back to the boring

Hah, I already changed the template at least three times and now I got back to this most simplest and boring one. I guess this is the one I used when I started this blog. Right now it somehow pleases my eye most.

My own little sandbox in the world wide web.

Blogathon, Day 17: Template Change

The more I started to post photos, the more I started to dislike my blog layout.

I don't code and I don't have very much time to search for interesting templates. So once again I decided to choose a template from Blogger's template options.

It's not perfect. But let's see for a while how it works. Luckily, this internet and this is my blog. A new change can always be made.

Blogathon, Day 15: Doors Of Tallinn Meets Google Street View

I enjoy watching doors. Lucky me: I live in a city where there are plenty of delightfully beautiful doors.

In Yesterday's News I've started to show readers doors that have popped on my way and I've found beautiful and/or interesting.

The door shown today is on F. R. Faehlmanni street, pretty close the city centre. The door itself isn't very special but the round window with the decorations is great.

Today is also the day when Google Street View pictures of Estonia were officially published. If you want to see this door on the Street View pic, click here. The very door is there, on the left hand side from a lady with a blue shirt.

If you want to take a look at the previous door posts, click the tag "Tallinnan ovet" in the tag cloud.

Last word for the day

Last words for the day.

I need a new blog template. Like, umm, now. The one I have now is so Blogger, so seen-that-1000-times.

I want something elegant but still modern. Preferably black and white.

Recommendations are most welcome.

Thank you and good night.

Blogathon, Day 10: Why An Expatriate Needs A Blog?

I've been an expatriate for four years. I've been blogging all that time and would recommend it to every fellow expatriate.

Let me tell you why (even though I hate lists).

- Obviously, it is a great way to stay in touch with your dear ones in your country of origin. Sure, you should write letters, too, but nowadays it seems to be easier said than done. With a blog you reach basically all your family and friends with a one single post.

- Moving to another county is a huge change and a great adventure. Don't forget it. I always, always try to remind myself and others to write diary. Whether it is five pages every day or a sentence a week - write down what's happened in your everyday life. A blog is a kind of a diary even though you wouldn't reveal your deepest thoughts. It's great to read old posts about things and feelings that you had already forgotten.

- With a blog, it's easy to help other people who are moving to the same country or visiting it. For example, I've made a page where I write down places and things I like and recommend to see in my home town Tallinn. I know many of my friends have found this useful when they've been planning their visit. I've also got many, many mails from people who are moving to Estonia and have needed advice.

- A blog helps you to network with other expatriates in your new home country. It's great to know that you are not alone in the same kind of situation. For example, when I was moving to Silicon Valley I started to look for blogs written by Finnish expatriates who live in the Valley. I found one by a lady who had just moved to the area and was living in the neighbor town. Later, we met and got friends. The power of blogging can sometimes be just awesome!

- It's always interesting to read other expatriates' experiences. Following a blog written by an Italian who's moved to Canada can be good fun. Totally different countries than in my own case, but oh so similar feelings.

Blogathon, Day 9: Expatriate And Social Media - What's Practical For You?

Sometime around year 1910 my great-grandmother moved from Finland to Canada. My mother has told me that my great-granny was supposed to travel there on Titanic but she didn't get tickets. Lucky her, lucky me. 

By the Great Lakes she met another Finn and got married. Unfortunately they soon got to hear that her father-in-law was sick and the young couple needed to hurry back home to Northern Europe. Too late. My great-great-grandfather had already died. No way the message of his death could have reached them early enough.

1995 I moved to Norway. I wrote a lots of letters. Yes, those things you send in an envelope with a stamp on. I called my parents via land line approximately once in two weeks. I asked my parents to mail me newspapers so I would know better what's happening in my home country. My dear friend sent me c-cassettes so I could listen to some Finnish music. 

2012 I have internet and cell phones. I use Facebook, Twitter and e-mail. I blog. I Skype. I don't write much letters. I haven't used a land line phone for ages, not even in California. I listen to music via Rdio. My little son is pretty knowledgeable with an iPad. 

Being an expatriate sure has changed within a century. Sometimes I feel I don't live abroad at all. Estonia is next to Finland (well, there's the Gulf of Finland between), the language is pretty similar and most important of all - I have all the imaginable technical bells and whistles to stay in touch with my dear ones both in Finland and in other countries. 

For me as an expatriate the best combination seems to be to use Facebook and my blogs. In addition to the one you are reading right now, I have another blog where I try to keep my family members and friends updated what's happening in my expatriate life. But there's nothing very personal there, just some general observations. 

Facebook gets me a bit closer to my family and friends. Really private stuff I'll save for skyping and e-mails. 

Twitter I use as a more professional tool. None of my family members use it and only a couple of good friends tweet. I also have Google+ and Pinterest accounts but I don't use them at all. So none of these wouldn't work for staying in touch with the closest ones. 

It would be interesting to hear what kind of tools of social media are important for other expatriates. How many of you still write letters? I wish many! 

Blogathon, Day 8: My Love And Hate Affair With Texts With Lists

When I lived in California I really understood it: Americans love lists.

You know what I mean:

10 Ways To Get Perfect Gluteus Maximus For Summer 
7 Bullet-Proof Ways To Get Stinking Rich 
6 Reasons Why You Should Never Have Kids 

I must admit that I've never been great fan of lists. For me, it seems that the writer of a list is lazy. It is so much easier to make a list than a coherent longer text.

In Estonia, very many newspaper articles are written in question and answer format. It seriously annoys me. Does the journalist think that his/her questions are oh-so-clever that he/she just needs to get them on the paper? What do they study at the journalism school? You can always push the record button on your iPhone and then literate the interview into ink. Not much journalism and editing skills needed, huh? Are these guys able to write a normal piece of news with a beginning and an end?

But as always, I've needed to take a re-look at my own opinions.

Lists are practical. They are easy and fast to read. They suit extremely well for blog posts. Hell, I've even started to write posts with lists myself. By bookmarking well-written posts with good lists you can easily collect yourself a handbook of a topic that interests you.

I also try to think that even if all the blog posts in the world would be with lists, there will still be novels, short stories and other kind of longer texts. I keep telling myself it's great that there are different discourses.

The most important thing is that the reader enjoys the text and finds it useful. Nothing else matters. If it comes with a little help from a list I just try to keep my mouth shut.

Blogathon, Day 1: Once upon a time there was a blogger newbie

I started my first blog in 2004. It was part of my studies at the University of Turku, Finland. We were told to make some kind of portfolio of our pedagogical studies. I had just heard about things called "a blog" and "blogging" and wanted to make my portfolio online.

I must admit I did not know very much what I was doing. Neither did my teacher. But I managed to create a blog and write some posts. There was no interaction with readers (umm, I guess there weren't any), it was just a diary online.

Now I'm starting my very first blogging challenge. It's been a long and interesting way since the first posts in 2004. It doesn't seem to get less boring, either. You must try new things and The Blogathon is one of those.

As a some kind of enthusiast of my own native language I have always said that I would never, ever write in public in any other language than Finnish.

Never say never. Here I am, writing in my clumsy learned-it-at-school-and-by-watching-Dallas-English.

During the Blogathon I will try to do as many posts in English as possible. It's going to do good for my written English skills and demand some empathy from my possible English speaking readers. I'll do my best, but Finnish is still the language of my soul.

WordCount was one of the first blogging-related blogs I found when I moved to California in 2011. It soon became The Blog I turned back to when I wanted to find tips and get advice for my blogging and freelance writing. There may be thousands of similar kind of blogging challenges around, but WordCount's Blogathon was definitely the one I wanted to join.

Now it's only you and me, my dear laptop. Let's hit the road.

Blogissa rytisee - luvassa kuukauden blogihaaste

Tippaleivät ovat lähipäivinä vaarassa mennä meikäläiseltä enemmänkin solmuun, sillä olen päättänyt osallistua kuukauden mittaiseen blogihaasteeseen.

Blogathon-blogihaasteen järjestää WordCount-blogi, jonka löysin Kaliforniassa-asumisen aikoinani. Blogia pitää Portlandin kaupungissa Oregonin osavaltiossa asuva vapaa kirjoittaja Michelle Rafter. Tämä on viides hänen järjestämänsä Blogathon.

Rafteria en tunne henkilökohtaisesti ollenkaan, mutta blogiansa olen nyt vuoden verran lukenut ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille freelance-kirjoittamisesta kiinnostuneille. Rafter käsittelee ammattitaitoisesti ja avoimesti lähes kaikkea free-kirjoittamiseen liittyvää. Lukaiskaapa vaikkapa blogin Greatest Hits -sivulta listat hänen suosituimmista postauksistaan. Tuohon listaan olen itse palannut lukuisia kertoja ja oppinut paljon.

Blogathonin perusajatus on simppeli: osallistujan tulee toukokuun aikana tehdä blogipostaus joka päivä. Armottomille, (lähes) ammattimaisesti bloggaaville kirjoittajajyrille tämä ei liene mikään asia. Meille muille jokapäiväinen bloggaaminen ei ole aivan niin kepeä juttu, mutta nytpä sitä kokeillaan.

Toisen haasteen Blogathoniin osallistumisessa tuo se, että aion vaihtaa kirjoituskielen monissa postauksissa englanniksi. Tämä sen takia, että Blogathonin osallistujien välillä tavoiteltava yhteisöllisyys olisi edes jotenkin mahdollista. Olisi esimerkiksi järjetöntä kirjoittaa vieraspostausta suomen kielellä amerikkalaiseen blogiin.

Olen aina vannonut, että en kirjoita julkisesti millään muulla kielellä kuin suomeksi. Nyt aion heittäytyä tähän etukäteen jo hieman nolostuttavaan kielihaasteeseen ja katsoa, mitä lontooksi kirjoittamisesta tulee. Hyvää oppia se taatusti on. Vaikka englanniksi paljon luenkin, en kirjoita sillä juuri koskaan.

Miksi tähän sitten pitää lähteä? No ihan silkasta kokeilunhalusta. Maailmassa on varmasti ziljoonia eri blogihaasteita, mutta jos johonkin, niin tutun, hyvän blogin ammattimaisesti järjestettyyn haasteeseen on luontevaa lähteä mukaan.

On aivan varma, että joinakin päivinä juttua ei meinaa irrota. Koetankin olla armollinen itselleni ja muistaa, että jos kaikkina 31 päivänä en postausta saa kasaan, koko maailmaa ei ala osoittaa minua sormella ja haukkua luuseriksi. Mutta tietäen itseni ja verenhimoisen kilpailuviettini haluaisin uskoa, että kuukauden päästä olen yhtä täysillä tehtyä kokemusta rikkaampi.

Huomenna on siis luvassa Blogathonin startti, in English.

Sitä ennen paiskataan hölmöt lasit nenälle, kutistunut Fredrikson päälaelle ja keskitytään kuuntelemaan lupaavaa poks-ääntä. Riemuisaa kevään juhlaa kaikille!

Eilisen lukemisia: Blogimarkkinointi

Vähän aikaa sitten Yhdysvalloista takaisin muuttaaneena en voi olla hihittelemättä Blogimarkkinointi-kirjan alaotsikolle Blogilla mainetta ja mammonaa. Tämäntyyppisiä otsakkeita on amerikkalainen tietokirjallisuus väärällään.

Mutta näinhän se menee. Jos bloggaa ammattimaisesti, luultavasti haluaa blogilleen mainetta (miksi muuten bloggaisi?), ja tuskinpa kukaan mammonaakaan vastaan pykii.

Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen kirja on täsmäosuma minunkaltaiselleni bloggaajalle. Olen blogannut vuosia, blogikirjoittamisen tyylilaji on tuttu ja homman peruskuviot ovat selvät. Silti voisin blogata paljon, paljon paremmin ja ammattimaisemmin. Juuri tähän viilaamiseen kirja on omiaan. Toisaalta kirjaa oli mukava lukea siksi, että tunsin, etten ole ollut bloggaamiseen liittyvien valintojeni kanssa aivan metsässä.

190-sivuinen, käsikirjamainen teos on hyvin nopealukuinen. Se, kuka jo bloggaamisen perusasiat hallitsee, voi silmäillä melko rivakasti läpi esimerkiksi blogin perustamiseen liittyvät opit.

Itselleni luku hakukone-optimoinnista oli puhdasta kultaa. Lopultakin asia selvitettiin niin, että ymmärsin! Kävijäseuranta-luku sai minut jo liittämään blogini Google Analyticsiin. Tärkeät apuvälineet -luku oli samoin silmiä avaava. Aion taatusti kokeilla siinä mainittuja välineitä. Luku organisaatioblogin pitämisestä oli itselleni järkyttävän hyödyllinen.

Näiden lisäksi löysin kirjasta lukuisia yksittäisiä vinkkejä ja parantamisideoita, jotka aion ottaa käyttöön. En esimerkiksi ollut tajunnut, että blogin kuvat on hyvä nimetä muutoin kuin tyylillä "IMG_12345.jpg".

Ehkä vieläkin enemmän olisin kirjassa toivonut tapausesimerkkejä. Esimerkiksi kirjassa mainittu Hellapoliisi-blogin tarina oli hyvin kiinnostava, ja joitakin tällaisia kehityskertomuksia olisin kernaasti lukenut useammankin.

Samankaltaista näytä, älä kerro -asennetta olisin kaivannut joihinkin teknisempiin ohjeisiin. Esimerkiksi ohjeet blogin asentamisesta palvelimelle olisi kenties voinut esittää visuaalisemmin.

Blogimarkkinointi ei ehkä mullista omaa bloggaamistani, mutta taatusti pala kerrallaan parantaa sitä. Kaikille aloitteleville bloggaajille tämän opuksen pitäisi olla pakollista luettavaa. Blogimaailman ykkösnyrkit voivat käydä kirjasta tarkastamassa, ovatko perusasiat vielä hanskassa.

Tiedän, että olet täällä - Google Analytics valvoo

Piskuinen blogini ei kävijämääriensä puolesta vielä tuki Bloggerin kaistaleveyksiä, mutta se ei estä minua tarkkailemasta, minkälaista kävijäliikennettä täällä on.

Google Analytics minun on pitänyt asentaa jo pieni ikuisuus sitten, mutta lopullisen sysäyksen sille antoi Blogimarkkinointi-kirja, josta minulla on lukematta enää muutama sivu. Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen kirja sai minut vakuuttumaan, että jos en ole tähän mennessä seurannut kävijävirtaa tarkemmin, niin nyt olisi korkea aika.

Blogimarkkinointi-kirjasta teen pian oman postauksensa Eilisen lukemisia -sarjaan.