Muistan tarkkaan, missä kohtaa Joutsan pääkirjaston vanhan kirjastotalon kirjahyllyjä sijaitsivat Stephen Kingin romaanit. Hyllyväli tuli tutuksi 1990-luvun alussa, kun luin läpi Kingin tuotantoa. Carrie sai minut vapisemaan, Lemmieläinten hautausmaa sai minut, eläinten ystävän, lähes voimaan pahoin. Tarpeellista tavaraa muistan elämäni pelottavimpana lukukokemuksena. Se-romaanin kansikuvan takia en vieläkään pidä pelle-hahmoista. Kirja pelotti niin paljon, että jouduin pitämään romaania yöpöydälläni kansikuva pöytään päin käännettynä.
Silti ne kaikki piti lukea. Pelotti, mutta silti samalla nautin Kingin siekailemattoman suorasta tavasta kirjoittaa.
Lähes 15 vuoden tauon jälkeen olen jälleen lukenut Stephen Kingin kirjan. On Writing - A Memoir of the Craft on Kingin vuonna 200o ilmestynyt kirjoitusopas.
On mainiota huomata, että vaikka kyseessä on kaikkea muuta kuin kauhuromaani, kirjoittajan tuttu ääni on selvästi läsnä. Opas on ehtaa Kingiä: hulvattoman hauskaa, roisin suoraa ja riemastuttavan poliittisesti epäkorrektia.
Siinä missä William Zinsserin On Writing Well oli elegantti ja hienostunut, on Kingin opas paljon ronskimpi. Silti se huokuu laajaa kirjoittajakokemusta ja ihailtavan syvää perehtyneisyyttä omaan työhön.
Kingin mukaan kirjoittamisen oppimiseen vaaditaan kahta asiaa: jatkuvaa lukemista ja jatkuvaa kirjoittamista. King korostaa, että kirjoittamisen ja sen harjoittelun pitää tuntua hauskalta, ikään kuin se ei olisi työtä ollenkaan. Samaa sanoi myös William Zinsser.
King muistuttaa kirjoittamisen teknisten taitojen opettelusta kirjan luvussa Toolbox, Työkalupakki. Lukijalle tulee selväksi, että King vihaa adverbejä ja passiivimuotoja ja kehottaa kaikkia kirjoittajia pysyttelemään niistä erossa.
Paljon teknisiä taitoja enemmän kirja käsittelee kirjoittajan rohkeutta ja rehellisyyttä itselleen. King sanoo olevansa vakuuttunut, että huonon kirjoittamisen syy on useimmiten pelko. Kirjoittajat pähkäilevät liian paljon, mitä muut ovat heidän tekstistään mieltä. Siitä kirjoittajan pitää vain rimpuilla eroon ja kirjoittaa rehellisesti sellaisella tavalla ja sellaisista asioista kuin itse haluaa. Kirjoittajan työkalupakissa on loputtomasti erilaisia keinoja ja tyylejä kokeiltavaksi. Sieltä sopii valita itselleen sopivat ruuvivääntimet ja pihdit.
King puhuu kauniisti vaimostaan Tabithasta, joka on ollut hänelle korvaamaton tuki ja turva kirjoitusuran aikana. King korostaakin, että jokaisella kirjoittajalla tulisi olla edes yksi henkilö, joka varauksetta uskoo kirjoittajan kykyihin ja jonka tyylitajuun kirjoittaja itse luottaa.
Luottohenkilö on usein myös kirjoittajan ensimmäinen editoija. Editoinnin tärkeydestä King kirjoittaa myös paljon. "Kirjoittaminen on inhimillistä, mutta editointi jumalallista", toistaa King vanhaa fraasia ja kannustaa kirjoittajia karsimaan tekstistään turhan jorinan ja etsimään itselleen erinomaisia editoijia.
On Writing on teos, joka ei tunnu oppaalta, vaan viihdyttävältä romaanilta, jonka lähes jokaisella sivulla saa nauraa ääneen. Vaikka "vakavasti otettavat" kirjailijat vielä jaksavat irvailla viihdekirjailija-Kingille, voisivat he vähitellen vaieta ja lukea tämän kirjoitusoppaan. Siitä voi vaikka oppia jotain.
(kuva täältä)
