Rahvaan laskija kävi

Ovikello soi tänä iltana ja uksen takana odotti Viron tilastokeskuksen värväämä rahvaloendaja, eli väestölaskija.

Kirjoitinkin aiemmin, että Virossa on meneillään väestölaskenta. Se alkoi ajanjaksolla, jolloin ihmiset saivat  netissä digitaalisen henkilöntunnistuksen kautta antaa omat tietonsa laskentaan. Jos sitä ei tehnyt, tuli vain alkaa odotella väestölaskijaa ovelle.

Me jo ihmettelimme, onko meidät unohdettu, kun kukaan ei ollut tullut kolkuttelemaan.

Ja kas, näköjään tosiaan olimme jollakin tapaa listoilta pois, sillä varsinaisesti väestölaskija tuli kyselemään, tiedämmekö jotakin naapuriasunnostamme ja sen asukkaista. Heitä on kuulemma hankala saada kiinni. Hämmästys oli suuri, kun kerroimme, että heistä emme tiedä, mutta meitä ei ole vielä laskettu.

Vaan asia saatiin kuntoon. Leppoisa nuori nainen tuli sisälle, avasi läppärinsä ja hetken säädön jälkeen pääsimme vastaamaan kysymyksiin. Mistä lähtien olemme asuneet Virossa? Mikä on kansallisuutemme? Mitä kansallisuutta ovat isovanhempamme? Mitä kieliä puhumme? Mitä kieltä lapsemme puhuvat? Missä lapsemme ovat syntyneet? Millainen koulutus meillä on? Onko meillä vakavia, elämää häiritseviä sairauksia?

Mehän vastasimme. Tähän kaikkeen meni noin puoli tuntia.

Lyhyesti ehdin väestölaskijaa jututtaa ja hän kertoi, että laskettavaa riittää vielä. Monen oven takana kieltäydytään päästämästä väestölaskijaa sisään. Kun kysyin, millä ihmiset tätä perustelevat, hän vastasi, että eivät millään. Ovea ei vain avata.

Olisipa tavattoman mielenkiintoista kuulla sellaisten ihmisten näkemyksiä, jotka eivät väestölaskijaa kotiinsa päästä.

Tähän iltaan klo 23.00 mennessä on Virossa laskettu 1 271 003 ihmistä. Sekin selviää väestölaskennan nettisivulta.

Ovenkoputusta odotellessa

Virossa on käynnissä väestölaskenta, johon maassa pysyvästi asuvat saattoivat osallistua myös internetin kautta. Sähköisen väestölaskennan aika päättyi 1.2.

1,3 miljoonan asukkaan kansa käytti taas kerran verkkoasiointimahdollisuutta ahkerasti. Laskentaan on osallistunut 815 467 ihmistä.

Meidän perheemme ei ole siinä joukossa, joten me jäämme odottelemaan ovelle saapuvaa väestölaskijaa. Ovelta ovelle kulkevat kyselijät aloittavat kierroksensa 16. helmikuuta. Laskenta päättyy maaliskuun viimeinen päivä.

Ei voi mitään, mutta minusta väestölaskennassa on jotakin ikiaikaista juhlallisuutta. Onpahan taas yksi kokemus lisää päästä vastailemaan meille tulevien väestölaskijoiden kysymyksiin. Notta pitäisiköhän silloin oikein kahveet keittää?

(kuva tältä sivulta)

On maamme pieni ja siksi jää

Postimees-sanomalehdessä oli pari päivää sitten juttu Viron väkiluvusta, muuttoliikkeestä ja väestönkasvusta eri seuduilla. Parhaillaanhan Virossa on meneillään Rahva ja eluruumide loendus eli väestölaskenta.

Väestölaskennasta ja siihen osallistumisesta kirjoitan varmasti myöhemmin, mutta Postimehen (nnghh, kuinka tuo pitäisi suomenkielisessä tekstissä taivuttaa?) jutussa oli pari yksityiskohtaa, jotka valaisevat hyvin tämän maan pienuutta.

Õrun kunnassa Valgamaan maakunnassa väkimäärä lisääntyi viime vuonna paljon, 2,9 %. Kasvu on samaa luokkaa kuin Tallinnan ympäryskunnilla, täkäläisillä nurmijärvillä.

Õrun kunnanjohtaja Andres Palloson selvitti asiaa seuraavasti: "Kuntaan muutti kaksi monilapsista perhettä. Sillä tavalla se väkimäärä lisääntyikin."

Asukkainen määrä Õrussa kasvoi viime vuonna 14 henkilön verran.

Kaikkein eniten väestö väheni viime vuonna Martnan kunnassa Läänemaan maakunnassa. Siellä pudotusta oli huimat 6,2 %. Absoluuttisina lukemina määrä oli 60. Ei ihme, että kunnanjohtaja on huolissaan noin 1 000 asukkaan kunnastaan.

Yksityiskohdat sikseen - jutun tärkeä viesti on se, että Virossa väki keskittyy yhä enemmän kahden keskuksen, Tallinnan ja Tarton, ympärille.

Hiipumaan päin on myös Pärnu, mitä ei edistä Eforen tuore päätös sulkea Pärnun tehdas. Työttömäksi jää uutisten mukaan 152 ihmistä.