Kukkahattu tutisee

Seisoin lasteni kanssa Sõpruse puiesteen ylittävissä liikennevaloissa vihreää odotellen. Meistä ohitsemme päin punaisia tien yli käveli mies ehkä 5 - 6-vuotiaan pojan kanssa.

Näin pojan eleistä ja epävarmoista katseista sen, että hän tajusi vallan mainiosti tehdyn virheen. Mutta mitäpä pieni ihminen tilanteelle mahtaa. Poika katseli ympärilleen, vilkaisi valoa, kurkki meitä odottamaan jääneitä ja säntäsi sitten hänestä huolehtivan aikuisen perään, joka lompsi pysähtymättä tielle ja sen yli.

Voi olla, että kilometrin säteellä ei näkynyt autoa missään. Mutta minusta olisi viisaampaa kasvattaa pienet lapset kunnioittamaan punaista. Kävelkööt sitten isompina minkä värisiä valoja päin tahansa.

Puhelinlaskusta opittua

Tutkailin viimeisintä puhelinlaskua. Siitä opin kristallinkirkkaasti kaksi asiaa.

1. Auton pysäköiminen Tallinnassa on hävyttömän kallista. Tulee käyttää julkisia aina kun mahdollista. Etukäteen ostettu lippu julkiseen kulkuneuvoon maksaa euron. Ja ensi vuodesta lähtienhän Tallinnassa voi Savisaaren propagandistisen neronleimauksen tuloksena matkustaa julkisilla ilmaiseksi.

Miten puhelinlasku liittyy pysäköintiin? No siten, että Tallinnassa parkkipaikoilla voi yleensä maksaa kännykällä.

2. Minun ei tule puhua ulkomaanpuheluita koskaan kännykällä, vaan aina Skypellä. Pari hassua puhelua Suomeen maksoivat järjettömiä, mikä on silkkaa tyhmyyttä, kun olisi ilmainenkin vaihtoehto.