Hyödytöntä tietoa

Piti vain kertoa, että Facebookin Learn useless Estonian -sivulla on aika verrattomia ja täysin hyödyttömiä fraaseja viron kielestä kiinnostuneelle. Võrratu!

Blogathon, 31. päivä: Uudissanat suomessa ja virossa - and a goodbye to Blogathon

Juttelin tänään erään virolaisen kanssa, jonka kanssa tuli puhetta uudissanoista. Kerroin, että suomen kielessä ei ole kunnollista vastinetta englannin kielen start up -yritykselle.

Viron kielessä on. Se on idufirma.

Puhetta tuli myös ravintolapäivästä ja termistä pop-up-ravintola. Sillekään ei tietääkseni ole suomen kielessä vastinetta (korjatkaa, jos olen väärässä).

Viroksi yhden päivän ravintola on ühepäevarestoran.

Sanoinkin juttukaverilleni, että suomeksi tuonkaltaista muotoa olisi mahdoton käyttää, sillä yhdyssanan sijaan pitäisi käyttää sanaliittoa, mutta sen lausumisen aikana ehtisi nukahtaa. Tai no, ehkäpä sanamuoto saattaisi vakiintua yhdenpäivänravintolaksi, mutta kömpelö se olisi.

Suomen kieli on viroon verrattuna arkaaisempaa. Virosta ovat monet sanojen loput ja kieltävääntävät diftongit kuluneet pois. Tällaisia esimerkkejä kuullessaan alkaa tuntua, että myös uudissanojen muodostus on viroksi helpompaa.

****

This is my last post in Blogathon. It's been an interesting month. I started to blog in English and did it quite a while. Then I noticed I want to turn back to my native language Finnish.

Blogging is something I want to feel comfortable with. Blogging in English went surprisingly well and was definitely an experiment worth trying. But I sure feel most comfortable when writing in Finnish. For me, I think this was the greatest lesson of Blogathon.

Many thanks for the English speaking readers and a big hand to WordCount blog, the host of Blogathon. It's a blog I can warmly recommend for anyone who considers to work (or just to have fun) among freelance writing or blogging.

Hooray, I did it - Blogathon completed! The picture of me (made by my son) shows how happy I am. The hair style is also very correct.

Blogathon, 29. päivä: Uhhaa ja muita viron kielen lainasanoja

"Okei, davai, tsau!"

Näillä kaikilla kolmella sanalla päättyy yleisimmin virolainen puhelinkeskustelu.

Yksikään sanoista ei ole viroa.

Okei on tietysti anglismi. Davai (virallinen kirjoitusasu lienee jotakin muuta kuin tuo) puolestaan on venäjää, ja se tarkoittaa hyvin montaa asiaa. Yleisin merkitys lienee suunnilleen sama kuin okeilla, mutta hokema davai, davai! tarkoittaa myös kaikenlaisia hyvässä ja pahassa lausuttuja kehotuksia kuten ala vetää! tai mennään, mennään!

En puhu venäjää kuin muutaman tervehdyksen verran, mutta davai on alkanut hiipiä minunkin puheeseeni, sillä se on erittäin yleisesti käytetty myös virossa.

Italialaista alkuperää oleva tsau ja sen versio tsauki on, hassua kyllä, yksi tavallisimmista virolaisista tervehdyksistä, niin kohdatessa kuin erotessa. Minulla kesti varmaan pari vuotta ennen kuin rohkenin alkaa sitä käyttää, sillä luulin pitkään, että tsaun käyttäminen on jokin vitsi. Ei ole.

Kuten näistäkin pienistä sanoista huomaa, viro imee jatkuvasti lainasanoja toisista kielistä. Mutta sehän ei ole mikään ihme. Niin tekevät kaikki kielet.

Joskus kuitenkin toivoisi, että aivan kaikkea ei lainattaisi.

Kävelin tänään Tallinnan keskustassa skeittaavien poikien ohi. Kuulin, kuinka porukassa joku nuorista kivahti toiselle "Mine vittu!" (mine = mene).

Teki mieli mennä sanomaan, että keksikää kiltit jokin omakielisempi solvaus.

****

Kuvan pienessä valurautapannussa on Meri- ja ilmailumuseon ravintolassa tarjoiltua uhhaata. Opin viime viikolla lopultakin, mitä uhhaa tarkoittaa.

Se on kalakeittoa, jonka oikeaoppisesta valmistustavasta jokaisessa virolaisperheessä on oma käsityksensä. Veikeältä kuulostava sopan nimitys on peräisin venäjän kielestä.

Blogathon, Day 16: First Etymological Dictionary Of Estonian Published

This day is a big day for Estonian linguistics. The first major etymological dictionary of Estonian language was published today. According to the news, the history of Estonian words includes 6 643 word entries. It took nine years to make the dictionary. Big, big hand for the job well done! 

Etymology is definitely my favorite among linguistics. It combines so many aspects of human life. History of words tells us history of ourselves. A tiny little word can have an amazingly interesting story to tell. 

Some parts of linguistics can be pretty hard to explain for a man on the street. But ta-dah: start to talk about etymology of a word and you immediately get interested looks and people want to find out more. Etymology is hard core linguistics in a public-friendly form. 

Let's take an example. 

The Finnish word for tulip is tulppaani. It has come to Finnish language from Swedish tulpan. Swedish has got its word from Dutch tulpaan. 

The Dutchmen started to grow tulips in the 17th century. Because of their powerful flower business the Dutch word found its way to many European languages. In written Finnish language tulppaani has been used for the first time in 1773. 

Aren't these kind of pieces of information just awesome! (I found the info about tulppaani in The Etymological Dictionary of Contemporary Finnish by professor Kaisa Häkkinen). 

I had a great morning visiting the Tallinn TV Tower. I'll tell more about it later. The tulips were blooming in front of the tower entrance and they were begging me to take pictures of them. Spring has reached its most beautiful point here in Estonia. 

Blogathon, Day 9: Expatriate And Social Media - What's Practical For You?

Sometime around year 1910 my great-grandmother moved from Finland to Canada. My mother has told me that my great-granny was supposed to travel there on Titanic but she didn't get tickets. Lucky her, lucky me. 

By the Great Lakes she met another Finn and got married. Unfortunately they soon got to hear that her father-in-law was sick and the young couple needed to hurry back home to Northern Europe. Too late. My great-great-grandfather had already died. No way the message of his death could have reached them early enough.

1995 I moved to Norway. I wrote a lots of letters. Yes, those things you send in an envelope with a stamp on. I called my parents via land line approximately once in two weeks. I asked my parents to mail me newspapers so I would know better what's happening in my home country. My dear friend sent me c-cassettes so I could listen to some Finnish music. 

2012 I have internet and cell phones. I use Facebook, Twitter and e-mail. I blog. I Skype. I don't write much letters. I haven't used a land line phone for ages, not even in California. I listen to music via Rdio. My little son is pretty knowledgeable with an iPad. 

Being an expatriate sure has changed within a century. Sometimes I feel I don't live abroad at all. Estonia is next to Finland (well, there's the Gulf of Finland between), the language is pretty similar and most important of all - I have all the imaginable technical bells and whistles to stay in touch with my dear ones both in Finland and in other countries. 

For me as an expatriate the best combination seems to be to use Facebook and my blogs. In addition to the one you are reading right now, I have another blog where I try to keep my family members and friends updated what's happening in my expatriate life. But there's nothing very personal there, just some general observations. 

Facebook gets me a bit closer to my family and friends. Really private stuff I'll save for skyping and e-mails. 

Twitter I use as a more professional tool. None of my family members use it and only a couple of good friends tweet. I also have Google+ and Pinterest accounts but I don't use them at all. So none of these wouldn't work for staying in touch with the closest ones. 

It would be interesting to hear what kind of tools of social media are important for other expatriates. How many of you still write letters? I wish many! 

Blogathon, 3. päivä: Ulkosuomalaisen kovia kokeva äidinkieli

Mahdollisille uusille lukijoille tiedoksi: osallistun toukokuun aikana Blogathon-blogihaasteeseen. Postauksieni kieli on siksi toukokuussa välillä suomi ja välillä englanti.

*****


"No saatko sä hakkaamaan?" 
"Onko meillä sitä alkoholivapaata olutta?"
"Äiti, me korjattiin kiviä!" 

Tunnustetaan tosiasiat. Vaikka kuinka jääräpäisesti koettaisi ulkomailla asuessaan pitää huolta suomen kielensä monipuolisuudesta ja "oikeudesta", vieraskielisyydet hiipivät armotta omaan ja muiden perheenjäsenten puheeseen.

Kaliforniassa asuessa puheeseen alkoi ilmestyä varsin pian englantia, mutta minusta tuntuu, että anglismit on melko helppo karsia pois puheesta, kun taas viron vaikutukset tulevat kieleen salakavalammin. Viron ja suomen läheisyys aiheuttaa sen, että luulee puhuvansa suomea, mutta välillä yllättää itsensä puhumasta todella kummallisin sanakääntein.

Tämän postauksen ensimmäisessä esimerkkilauseessa kysytään, pärjäätkö sinä, selviätkö sinä. Viron kielessä se kysyttäisiin "kas sa saad hakkama?" Verbi saada hakkama on virossa hyvin tavallinen ja se livahtaa suomeen helposti. Mihinkään pieksemiseen asia ei liity mitenkään, ei edes sananpieksentään.

Viron kielen -ton- ja -tön-loppuisia sanoja muodostetaan usein lisäämällä sana -vaba pääsanan loppuun. Alkoholiton on alkoholivaba. Etanoliton kynsilakka on etanolivaba ja sokeriton suhkruvaba. Välillä joudun tosissani keskittymään, että osaisin käyttää suomalaista muotoa.

Viimeisin esimerkki tulee kaksivuotiaalta tyttäreltäni, joka pari päivää sitten kertoili tohkeissaan kivien korjaamisesta. En meinannut tajuta, mistä oikein on kyse, kunnes muistin: suomen kerätä-verbi on viroksi korjama.

Voi olla, että pidempiaikainen oleskelu Virossa vaikuttaa myös suomen kielen ääntämiseen. Viron kieli on paljon suomea etisempi, mikä tarkoittaa, että viro ääntyy suussa paljon edempänä kuin takavokaalien täyttämä, kurkkuun painuva suomi. Myös viron liudentuneet l-äänteet lisäävät kielen ääntämiseen laulullisuutta.

Suomeni ei varmasti vielä kuulosta virolta, mutta sen huomaan, että koko ääntöelimistö asettuu salamana toiseen asentoon kun puhuessani vaihdan lennossa suomesta viroon. Tuntuu myös, että puhun viroa korkeammassa rekisterissä kuin suomea. Aivot ovat ihmeellinen värkki.

Tartossa asuvien suomalaisten puhumasta suomen ja viron sekakielestä voi lukea tästä viro.nyt-lehden jutusta.

Viron presidentti kannustaa sujuvan näppäilytaidon opiskeluun

Tänään Virossa on emakeele päev, eli äidinkielen päivä.

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves oli pitänyt puheen äidinkielen päivän konferenssissa ja nostanut puheenvuorossaan esiin myös sujuvan kirjoitustekniikan tärkeyden.

Ilves kannusti puheessaan nuoria kirjoittamaan ajatuksiaan paperille  - tai tietokoneen ruudulle. Hän muistutti, että asioiden kirjoittaminen selkeyttää aina omaa ajattelua.

Tähän liittyen Ilves huomautti, että on harmillista, että usein liian hidas kirjoitustekniikka ei anna nopeasti juoksevien ajatusten lennähtää paperille halutulla tavalla.

"Ajatuksia ei pidä hidastaa, vaan kättä nopeuttaa", totesi Ilves.

Ilveksen mukaan sujuvaa tietokoneella kirjoittamisen tekniikkaa ei hänen mukaansa Virossa opeteta lapsille ja nuorille järjestelmällisesti, vaikka syytä olisi. Hän myös toivoi, että viron kielen kymmensormijärjestelmän oppimiseksi kehitettäisiin sopivia ohjelmistoja.

Näitä ajatuksia minun on helppo kannattaa. Satuin joulukuussa postaamaan samasta aiheesta.

Smart Board In The Ghetto

Tallinnan Lasnamäen kaupunginosaa ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa kauniiksi. Henkeäni alkaa ahdistaa joka kerta, kun ajan Lasnamäen läpi.

Mutta onneksi kaupunginosan sisällä voi päätyä lämpimiin, mukaviin kohtaamisiin.

Olen mukana Virossa asuvien suomalaisten vapaaehtoisverkostossa, jonka jäsenet käyvät virolaisissa kouluissa kertomassa oppilaille esimerkiksi Suomesta, suomalaisuudesta ja suomen kielestä. Kyläilykohteina ovat koulut, joissa opiskellaan suomea. Täkäläiset opettajat toivovat kovasti, että suomea opiskelevat kuulisivat kieltä myös meidän natiivien kielenpuhujien suusta.

Tein tänään tällaisen reissun kahteen virolaislukioon. Toinen oli hieman Tallinnan ulkopuolella sijaitseva täysin vironkielinen lukio ja toinen lasnamäkeläiskoulu, jossa oikeastaan kaikki oppilaat ovat venäjänkielisiä.

Reissu oli jälleen mainio testi sille, miten omat mielikuvat ja ennakkokäsitykset pitävät paikkaansa. Vironkielisempi koulu oli ulkoa päin katsoen harmaa neuvostorakennus, mutta sisällä koulutalossa olisi voinut kuvitella olevansa missä tahansa modernissa suomalaiskoulussa. Tilat olivat kauniit ja valoisat.

Oppilaat olivat herttaisia ja kuuntelivat kiltisti, mutta kuten vähän arvelin, oma-aloitteisia kysymyksiä ja keskustelua ei heistä kovasti irronnut. En moiti - aivan samanlainen sitä oli itsekin!

Toisessa vierailukohteessani Lasnamäellä oli erilainen meininki. Opiskelijat katselivat vierasta jotenkin uteliaammin ja avoimemmin silmin ja näin, että kaikilla oli edessään vihkot täynnä vieraalle kirjoitettuja kysymyksiä, joita he innokkaasti esittivät ja joihin parhaani mukaan tunnin ajan vastasin. Vastauksistani opiskelijat tekivät ahkerasti muistiinpanoja. Kokemukseni siitä, että venäjänkieliset virolaiset ovat lähes poikkeuksetta virolaisia avoimempia, sosiaalisempia ja rohkeampia, piti paikkansa täälläkin.

Kyläilykohteeni Lasnamäellä sijaitsi keskellä kurjaa betoniviidakkoa. Koulurakennus oli parhaat päivänsä nähnyt. Silti sisällä luokkahuoneessa pääsin opiskelijoiden kohtaamisen lisäksi opettelemaan Smart Boardin käyttöä. Luokassa ei ollut liitu- tai tussitaulua, vaan pelkkä SB. Kun tajusin, että SB-kynästä ei tulekaan väriä taululle, säntäsi ryhmän ainoa nuori mies hätiin ja käynnisti tietokoneen ja videotykin. Opiskelijat saivat myös annoksen poro-huumoria, kun minä koetin ymmärtää, miten elektroninen taulusieni toimii.

Ja koska Virossa mitään ei tapahdu ilman kukkien antamista, pääsin minä kouluvierailulta kotiin upea kukkakimppu mukanani.

Lisäksi mukaan tuli muisto mukavasta kokemuksesta. Enkä nähnyt yhdenkään opiskelijan nukahtavan. Työvoitto!

Kauneutta kadulta katsoen

Kuten monessa muussakin vanhassa, useita historiallisia kerrostumia sisällään pitävässä kaupungissa, myös Tallinnassa on paljon kauniita ovia.

Neljä vuotta sitten Tallinnaan muuttaessani minulla oli kova meininki alkaa kuvata Tallinnan ovia ja tehdä niistä toisen blogini puolelle kuvasarja. Krhm, taisin saada otettua kaksi ovikuvaa.

Tänään kaupungin keskustassa, Kaupmehe-kadulla, tuli vastaan kaunis uks. Nyt kun kamera on puhelimessa koko ajan mukana, ei voi vedota siihen, että ovet jäisivät kuvauskaluston puutteen takia ikuistamatta.

Ruutia en ole ovienkuvausasiassa keksimässä: ostin syksyllä vanhastakaupungista Tallinnan ovet -julisteen.  Julisteessa taitaa olla 12 ovikuvaa. Mutta siihen eivät kaupungin kauniit ovet lopu. Kuvattavaa riittää minullekin.

Tätäkin ovea katsoessani mietin, miksi ovet ovat nykyään niin tylsiä. Olisi niin paljon mukavampi tulla kotiin tai työpaikalle, kun ensimmäisenä vastassa olisi ovi, joka olisi ilo silmälle.

****

Mainittakoon tässä yhteydessä vironkieliseen katukyltitykseen liittyvä yksityiskohta: kadunnimet ilmaistaan aina omistusmuodossa, kuten tämä Kaupmehe, jonka perusmuoto olisi 'kaupmees'. Katu- tai tie-sanaa kylteissä ei yleensä koskaan ole. Kaupmehe-katukin on oikeasti Kaupmehe tänav, mutta tietä merkitsevää tänav-sanaa siinä ei ole.