Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalifornia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalifornia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Blogathon, 27. päivä: Kaksi vadillista riittää

Kaliforniassa asuessamme oli sikäläisessä kodissamme useampi suihku. Muistan erään päivän, jolloin tulin kotiin ja lastenhoitajamme kysyi minulta ihmetellen, missä kummassa meillä on amme. Hänen olisi pitänyt saada pestyä leikkipuistossa möyrineet lapsemme.

"Olen kiertänyt täällä teillä joka huoneen, enkä löydä", hän sanoi.

"Ei meillä ole", vastasin. 

"No mutta missä te sitten pesette lapset?", hän kysyi. 

En meinannut hämmästykseltäni ensin pystyä vastaamaan. Selvitin, että perheessämme peseydytään suihkussa ja että se on sekä Suomessa että Virossa yleisin peseytymistapa. 

Jätin väliin kommentit siitä, miten vähävetisessä ja pahoistakin kuivuusjaksoista kärsivässä Kaliforniassa voisi olla varsin järkevää, jos ihmiset ammeessa lojumisen sijasta käyttäisivät enemmän suihkua. 


Kalifornian vedet tulivat mieleeni tänään kuvan järven rannalla. Siellä, rantasaunassa (voi auvoa!), peseydyin kahdella vadillisella järvivettä. Lapsille riitti yksi. Tuskin voisimme olla puhtaampia.


torstai 24. marraskuuta 2011

Onks pakko, jos ei haluu?

Suomalaisen voi viedä pois Suomesta, mutta ei Suomea pois suomalaisesta.

Jos kaupan kassa haluaa maksamisen päätteeksi heittää kanssani high fiven, tunnen oloni harmaaksi heinäseipääksi, joka meinaa pyörtyä kesäpäivän auringonpaisteeseen.

Huomisen kiitospäivän hengessä olen kiitollinen mahdollisuudesta olla pitämättä kaikista aurinkoisen Kalifornian piirteistä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Koulutielle asuntokauppojen kautta

Naapurimme kertoivat tänään ostaneensa talon naapurikaupungista. Muutto on edessä noin vuoden kuluttua.

Syynä muuttoon on perheen esikoisen koulun alku. Esikoinen täyttää ensi vuonna viisi vuotta.

Naapurien tilanne on tyypillinen esimerkki siitä, miten lapsen koulun valinta vaikuttaa amerikkalaisen perheen koko elämään. Hyvämaineinen koulu ja koulupiiri ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Naapurimmekin ovat kulkeneet useissa lähiseudun kouluissa tutustumassa ja miettimässä, mihin opinahjoon haluavat pilttinsä laittaa. Nämä naapurit päätyivät yksityiskoulun sijasta "tavalliseen" kouluun, public schooliin.

Naapurit kertoivat karua tarinaa siitä, kuinka joihin kouluihin lähialueella on hirvittävä tunku. Pariakymmentä aloituspaikkaa voi tavoitella toistasataa lasta. Neljä-viisivuotiaat koulunaloittajat käyvät soveltuvuuskokeissa, ja joissakin kouluissa vaaditaan lapsesta jopa useampi suosituskirje.

Suomenkin koulujärjestelmässä on minusta paljon epäkohtia, mutta täkäläisestä meiningistä ollaan sentään vielä aika kaukana.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Peelaakso

Kolmevuotias suomalaispoika ja neljävuotias virolaispoika kohtasivat yhteisten leikkien parissa Kalifornian hämärtyvässä illassa. Virolaispojalle tuli pissahätä, jolloin hänen äitinsä ohjasi lapsen puskapissalle läheisen pensaan juurelle.

Meni hetki, ja suomalaispoika tahtoi tehdä saman.

Sekä suomalainen että virolainen äiti olivat sitä mieltä, että asia oli mitä tavallisin. Toimitus kesti noin kymmenen sekuntia ja leikki jatkui siitä, mihin se pojilta hädän iskiessä jäi. Kerrotaan nyt vielä, että poikien oloa ei kevennetty keskellä runsasväkistä puistoa tai kaupungin kadulla, vaan rivitaloyhtiön nurkan pensaikossa.

Olikin melko hilpeää lukea seuraavana päivänä ilmaisjakelulehti Mountain View Voicesta närkästyneen rouvan mielipidekirjoitus. Rouva oli ollut ulkoiluttamassa koiraansa (!) eräässä kaupungin puistossa, jossa pieniä poikia oli ollut puskapissalla.

Rouva oli mennyt nuhtelemaan lapsien äitejä ja kysynyt, mitä äidit tekisivät, jos heillä olisi tytär, jolle tulisi pissahätä

- Opettaisitteko häntä kyykkäämään puistossa puskaan?

Poikien äidit olivat vain todenneet, että lapsen pissaaminen ei poikkea paljon koiran vastaavasta tarpeiden teosta.

Rouva jatkoi kirjoituksessaan, että hän ei koskaan antanut nyt jo aikuisille pojilleen lupaa pissata puistoon. Hän kirjoittaa, että hädän iskiessä hän laittaisi tenavat autoon ja ajaisi paikkaan, jossa pääsee vessaan.

Mielipidekirjoitus päättyy klassisesti "Oh, how times have changed".

Rouva voi järkyttyä pahasti, jos joku kertoo hänelle, että meitä tyttäriään kyykkäämään opettavia äitejä tosiaan on olemassa.

torstai 20. lokakuuta 2011

Arvokas, sivistynyt Eurooppa

"Kampaajamme ovat opiskelleet Euroopassa"
"Perinteinen eurooppalaistyylinen jogurtti"
"Parhaita eurooppalaisia juustoperinteitä noudattaen"
"Eurooppalaistyylinen ulkoilmatori"

Amerikkalaisessa markkinointikielessä Eurooppa näyttää symboloivan perinteikkyyttä, arvokkuutta, aitoutta ja jonkinlaista vaikeasti selitettävää laadukkuutta.

Samalla Eurooppaan liittyvät mainoslauseet osoittavat, että täältä valtameren toiselta puolen katsoen Eurooppa näyttäytyy yhtenä möykkynä. Eurooppa on vain yhtä ja samaa vanhaa kaupunkia, jossa kumisevat kirkonkellot ja jossa kuuluu kiesejä vetävien hevosten kavioiden kapse.

Aiemmin olisin närkästynyt tästä. Eivätkö nämä uuden maailman asukkaat voi tajuta, että kilpisjärveläisellä poronkasvattajalla on melko vähän yhteistä sisilialaisen kahvila-yrittäjän kanssa?

Mutta mitäpä siitä arbuusia sieraimeen vetämään. Yhdysvalloissa asuminen auttaa hyvin käsittämään maan suunnattoman koon. Asuinosavaltiomme Kalifornia on pinta-alaltaan suunnilleen yhtä suuri kuin Suomi. Ei täältä käsin käydä joka viikko shoppailemassa New Yorkissa. Sinne on tuntikausien lentomatka, ja kelloa siirretään useamman aikavyöhykkeen verran.

Jospa ajattelisin asian niin, että on mukavaa, että amerikkalaisten mielissä Eurooppa liittyy sivistykseen ja pitkiin perinteisiin. Minä voi omalta osaltani opetella paremmin ymmärtämään Yhdysvaltain laajuutta ja täkäläisten elämäntapojen ällistyttävää kirjoa. Kaliforniassa näkyy keskimäärin yhtä vähän surffaajia kuin Suomessa jääkarhuja.

Menlo Parkin kaupungissa erään ravintolan tarjoilija ylpeänä esitteli, kuinka tiskissä myytävänä ollut kakku oli "imported from Italy". En oikeastaan olisi halunnut sitä tietää. Mitä järkeä on syödä toiselta puolen maailmaa tullutta kakkua. Söin silti. Olihan se kunnianarvoisen historiallisesta Italiasta.