Plöm sanoo munniharppu, kling sanoo käsikello

Olin tänään TEDx Tallinn -tapahtumassa.

Pitkän päivän aikana sai kuulla huiman määrän kiinnostavia puheita unitutkimuksesta korruptioon ja intiaanikielien pelastamisesta ammattivalokuvaukseen.

Olin toista kertaa Tallinnan TED:issä. Kun oma arki pyörii pikkuruista kierrostaan päivätyön ja kodinhoidon välillä, aivot aivan kehräävät onnesta, kun pääsevät päiväksi kuulemaan tyystin muita juttuja.

Päivään kuului myös kaksi vaikuttavaa, epätavanomaista musiikkiesitystä.

Taiteilijanimellä meisterjaan esiintyvä Jaan Tätte Junior soittaa munniharppua. Enpä olisi ikinä arvannut, että yhdessä syntetisaattorin kanssa hassusta soittimesta saa niin omintakeista musiikkia. Kuunnelkaapa vaikka tästä linkistä Üle saamine -niminen kappale, johon kuuluu varsin persoonallinen videokin.

Toinen muusikkoesiintyjä oli käsikellojen soittaja Inna Lai. Hän oli tosi karismaattinen, asiastaan täysillä innostunut humoristinen taiteilija. Alla oleva YouTube-video puhukoon enemmän kuin selitys. Että jos aletaan puhua koordinaatiosta, keskittymisestä ja tolkuttomasta harjoittelun määrästä, niin sen voisi tiivistää tähän:



(Jos TED-tapahtumien käsite on vieras, niin kannattaa tutustua asiaan nettisivulla ted.com.)

Blogathon, 26. päivä: Kaikkien aikojen viisusuosikkini

Alkukesän ilta-aurinko valaisee lasten makuuhuoneen kirkkaasti. Tenavat eivät voi käsittää, miksi pitäisi nukkua.

Mutta nyt todellakin pitäisi - äiti haluaa mennä katsomaan Euroviisuja!

Jälkikasvun tipahtamista odotellessa tarjoan blogikansalle omat kaikkien aikojen viisusuosikkini:

- Pihasoittajat-yhtyeen kappale Viulu-ukko vuodelta 1975. Kerrassaan hieno vääntö. Haluaisin jossakin kohtaa päästä laulamaan tätä jollakin a cappella -porukalla.

- Ruotsalainen Herreys-poikatrion kappale Diggiloo Diggiley vuodelta 1984 on minulle tärkeä biisi siksi, että se on ylipäänsä ensimmäisiä televisionkatselumuistojani, ja eriväriset silkkipaidat (ja toki myös kultaiset kengät) tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Pitkään Euroviisujen jälkeen koetin harjoitella samankaltaisia tanssiaskelia kuin Herreyksen pojat tekivät.

- Anneli Saariston La Dolce Vita (1989) ei varmaan vielä kymmenen vuotta sitten olisi kuulunut tälle listalle, mutta nyt sen paikka on ilmiselvä. Komea biisi, uljas tulkinta ja varma valinta karaokeen.

- Latvialaisen Brainstorm-yhtyeen My Star vuodelta 2000. Bändin ja biisin hyväntuulisuus jäi lähtemättömästi mieleen. Brainstorm on sittemmin tehnyt soundtrackin virolaiseen Leiutajateküla Lotte -lastenelokuvaan. Positiivinen meininki on jatkunut sielläkin.

- Viron Urban Symphonyn eleetön Rändajad soi 2009 Viron radiossa tauotta, eikä syyttä. Tyylikäs kappale.

- Norjan Alexander Rybakin Fairytale vei voiton 2009. Intensiivinen, energinen ja positiivinen veto. Pidän edelleen kovasti.

No niin, nyt nuoriso kuorsaa. Kisastudioon, moro!

(Pahoitteluni, kappaleiden nimien piti viedä YouTubeen, mutta tänään linkitysyritykset aiheuttavat vain kiroilua.)

Blogathon, Day 19: Thin Lizzy, ZZ Top, Iron Maiden and Estonia

As a wife of a drummer I just need to mention that there is something that combines some of the best rock bands of the world and Estonia.

It's shining. It's a cymbal.

It's Paiste with its roots in Estonia. Paiste, by the way, means shine both in Estonian and Finnish.

And there are some Finnish rockers who use Paiste cymbals. Listen to the song below, for example. This was the song me and my drummer listened to right after we had left the wedding church.

Blogathon, Day 5: Five reasons why you should join a mixed choir

While you are reading this I'm in my home country Finland celebrating the 25th anniversary of the university choir I was a member of back in the golden student days of mine.

It's going to be the whole nine yards: the concert, the cocktail party, singing, the ball (get to wear some high heels!), dancing until the sunrise, more singing, Sunday morning brunch with friends, singing with lost voice, sad-eyed goodbyes.

I don't exaggerate much if I say that spending awfully lot of time in the choir during my university years really changed my life.

Our choir is (or I should say "was") a mixed choir and students from all the faculties were welcome to join. Sure, some singing skills were appreciated.

It's never too late to join a choir and for those of you who think it could be fun I say yes - go for it!

Why should you? Because of these reasons:

- Doing music together is one of the greatest things you can do. It just feels good. You learn all the time about yourself, about your singing technique and most of all - about working together with others.

- You get friends for a lifetime. When you spend hundreds, even thousands of hours with the same people in rehearsal halls, tour buses, back stages and parties, you really get to know many of your fellow singers. They've seen you in a pretty vulnerable state of mind, singing your heart out, so nothing after that actually can surprise them.

- You get a huge network. I didn't think about it ten years ago, but now I see what a great thing it is when you always know someone who can answer even your silliest questions. Whenever I need to consult a doctor, a biochemist, a lawyer, an archaeologist, a music teacher, a historian - I'll just drop a line to some of my friends. Nowadays social media makes it so easy to stay in touch even though you live abroad.

- By singing both sacral and profane music you learn languages, history, popular culture - you name it. Music is not born in a vacuum. It reflects the time it was born in. It's quite of a time jump to get to sing medieval music in a medieval church. Man, then you really feel that you are just a part of this whole linear or circular system of generations. It somehow puts things at their right place.

- You get great friends and if you are as lucky as I am, you can even find The One. I couldn't have got any lower: I found him on the second bass section.