Matkalla pohjoisessa

Olemme olleet tenavien kanssa neljä viikkoa Suomessa. Muutama juttu jäi mieleen.

- Autoilijat osaavat pitää etäisyyttä. Suomessa on niin leppeää ajella, ja kaikki etenevät kovin asiallisesti.

- 20 - 40-vuotiailla suomalaisnaisilla on silmiinpistävän paljon tatuointeja. Tässä on minusta todella tapahtunut muutos muutamassa vuodessa. Nilkassa, yläselässä ja olkapäässä on naisväellä jos jonkinlaista kiemuraa. Lisäksi suomalaisnaiset näyttävät käyvän samalla kampaajalla, joka leikkaa heille hyvin lyhyen tukan ja värjää kuontalon tummaksi (peilistäni katsoo kuvatun kaltainen olio).

Raumalla opin, että maailman keskipisteet ovat Rauma, Rooma ja Pariisi.
Onneksi ganaalikaupungin vesitornin luona oli myös kyltti kotiin. 

- Suomessa on kallista. Etelän turistia meinaa pyörryttää jäätelöiden ostaminen lapsiseurueelle. Kuinka Suomessa voi olla varaa elää?

- Suomessa on loistavaa asiakaspalvelua! Myyjät juttelevat leppoisasti, ja ovat aivan tavallisen ystävällisiä. Ei imelyyksiä tai tunkeilua, vaan normaalia hyväntahtoista ihmisyyttä. Arvostan. 

- Suomessa vähän jännittää. Pysäköinkö varmasti oikein? Enhän vain sotkenut systeemiä? Kuuluuko astiat viedä palautushyllyyn vai ei? Mulkoillaanko minua, jos nyt juon kahvin vähän liikaa tässä toisen terassin puolella? Suomessa kaikki on niin järjestyksessä ja säännönmukaista, että eteläisempään löysyyteen tottunutta hiukan hirvittää.  

Blogathon, 28. päivä: Kovan onnen lapsi

Mauri Kunnaksen kirjoja olen lukenut tenavana paljon, ja sama meno jatkuu edelleen, kun oma ulkomailla lapsuuttaan elävä jälkikasvu tankkaa Suomi-tietoutta Kunnaksen opuksista. 

Vaikka olen lukenut Kaksitoista lahjaa Joulupukille -kirjan kymmeniä kertoja, tajusin vasta nyt, millainen puulelu Joulupukin pajassa on valmistunut. Pieni yksityiskohta on yksi niistä syistä, minkä takia aikuisellekin riittää Kunnaksen kirjoissa viihdettä. 

Ja nythän kyseinen puulelu on taas kovin ajankohtainen. 

Blogathon, 27. päivä: Kaksi vadillista riittää

Kaliforniassa asuessamme oli sikäläisessä kodissamme useampi suihku. Muistan erään päivän, jolloin tulin kotiin ja lastenhoitajamme kysyi minulta ihmetellen, missä kummassa meillä on amme. Hänen olisi pitänyt saada pestyä leikkipuistossa möyrineet lapsemme.

"Olen kiertänyt täällä teillä joka huoneen, enkä löydä", hän sanoi.

"Ei meillä ole", vastasin. 

"No mutta missä te sitten pesette lapset?", hän kysyi. 

En meinannut hämmästykseltäni ensin pystyä vastaamaan. Selvitin, että perheessämme peseydytään suihkussa ja että se on sekä Suomessa että Virossa yleisin peseytymistapa. 

Jätin väliin kommentit siitä, miten vähävetisessä ja pahoistakin kuivuusjaksoista kärsivässä Kaliforniassa voisi olla varsin järkevää, jos ihmiset ammeessa lojumisen sijasta käyttäisivät enemmän suihkua. 

Kalifornian vedet tulivat mieleeni tänään kuvan järven rannalla. Siellä, rantasaunassa (voi auvoa!), peseydyin kahdella vadillisella järvivettä. Lapsille riitti yksi. Tuskin voisimme olla puhtaampia.

Blogathon, Day 9: Expatriate And Social Media - What's Practical For You?

Sometime around year 1910 my great-grandmother moved from Finland to Canada. My mother has told me that my great-granny was supposed to travel there on Titanic but she didn't get tickets. Lucky her, lucky me. 

By the Great Lakes she met another Finn and got married. Unfortunately they soon got to hear that her father-in-law was sick and the young couple needed to hurry back home to Northern Europe. Too late. My great-great-grandfather had already died. No way the message of his death could have reached them early enough.

1995 I moved to Norway. I wrote a lots of letters. Yes, those things you send in an envelope with a stamp on. I called my parents via land line approximately once in two weeks. I asked my parents to mail me newspapers so I would know better what's happening in my home country. My dear friend sent me c-cassettes so I could listen to some Finnish music. 

2012 I have internet and cell phones. I use Facebook, Twitter and e-mail. I blog. I Skype. I don't write much letters. I haven't used a land line phone for ages, not even in California. I listen to music via Rdio. My little son is pretty knowledgeable with an iPad. 

Being an expatriate sure has changed within a century. Sometimes I feel I don't live abroad at all. Estonia is next to Finland (well, there's the Gulf of Finland between), the language is pretty similar and most important of all - I have all the imaginable technical bells and whistles to stay in touch with my dear ones both in Finland and in other countries. 

For me as an expatriate the best combination seems to be to use Facebook and my blogs. In addition to the one you are reading right now, I have another blog where I try to keep my family members and friends updated what's happening in my expatriate life. But there's nothing very personal there, just some general observations. 

Facebook gets me a bit closer to my family and friends. Really private stuff I'll save for skyping and e-mails. 

Twitter I use as a more professional tool. None of my family members use it and only a couple of good friends tweet. I also have Google+ and Pinterest accounts but I don't use them at all. So none of these wouldn't work for staying in touch with the closest ones. 

It would be interesting to hear what kind of tools of social media are important for other expatriates. How many of you still write letters? I wish many! 

Blogathon, 7. päivä: Älä tee näin vanhusten palvelutalossa

Kävin tänään tapaamassa iäkästä sukulaistani eteläsuomalaisessa palvelutalossa. Hän oli muuttanut talossa uuteen huoneeseen, joka oli entistä suurempi ja valoisampi ja siinä oli ilahduttavasti myös parveke.

Verenpaine kihahti hetkessä tappiin, kun sukulaiseni huomautti, että hän ei parvekkeelle itse pääse. Asuinhuoneen ja parvekkeen välissä on niin korkea kynnys, että pyörätuolilla liikkuvalla rouvalla ei ole mitään mahdollisuutta päästä ilman apua eteläseinustan parvekkeesta nauttimaan.

Jos rakennetaan vanhusten palvelutalo, johon oletettavasti tulee asumaan halvaantuneita pyörätuolilla liikkuvia ihmisiä, voisi kuvitella, että heidän liikkumisensa tehtäisiin mahdollisimman helpoksi.

Kodinomainen asuminen, jep jep.

Blogathon, Day 2: Five Reasons to Come to Estonia

During Blogathon I may get new readers who have never even heard about weird little lands like Estonia or Finland.

Yep, EST and FIN are somewhere there up in the north. But just to make it clear: no, they most definitely not are part of Russia and no, there are no polar bears in either of them.

As a Finn living in Estonia I just must use the opportunity to write a few words about my new home country. One could ask why do I want to live in a former Soviet republic with 1,3 million people and terrible climate. But I guess me and my family sort of like it here.

Here are my 5 reasons, why you should come and visit Estonia, the land of warm people and appalling customer service.

- See the layers of history in Tallinn. One thing I missed when living in Silicon Valley was the history. In the Valley you'll be positively surprised if you find something older than 40 years. In Tallinn, the capital of Estonia, you have everything. There's the beautiful medieval old town, horrible-looking ghettos of Soviet era, skyscrapers of the 21st century and everything in between. It's sometimes a terrible mess but it still is way better than no history at all. The feeling of the town gives you roots. It helps you understand that you are not the first one on these streets.

- The size of the country. Estonia is tiny. It's great, it's practical. In 4 - 5 hours by car you are already in the neighbor country Latvia. Jump on the boat and take a two-hour cruise to Finland. One-hour flight to Stockholm, two hours to London. Not a big deal. Life is just too short to be spent in traffic jams.

- Wifi. It's everywhere. I mean e-v-e-r-y-w-h-e-r-e. Estonians live in internet and you get used to it. I was shocked in Silicon Valley when I understood how ridiculously poor wifi connections they had there. Man, it's the Valley!

- Get a cultural shock of rude behavior. Just forget all your attempts to have small talk. They won't speak to you, those stone-faced, little-smiling Estonians. There's a total silence in a bus or a tram. They won't apologize if they bump onto you on a street. If you are lucky the cashier may greet you in a store but don't wait for good day's wishes. After you've spent here a few years you'll find the dry humor and remarkable friendship and hospitality Estonians have in them. It just takes time.

- Shoes. Ladies. I've got one word for you. Or actually three. When in Estonia -  go shop shoes.

Pesukoneenkorjaajan järkkyvä mielenrauha

Etelä-Virossa asuvan ystäväni luona oli käynyt pesukoneenkorjaaja, joka oli jakanut avoimesti ajatuksiaan yhteiskunnasta, kansallisuuksista ja sukupuolten rooleista.

Korjaaja oli kauhistellut sitä, kuinka oli Helsingissä nähnyt miehiä, jotka ihan tuosta vain häpeilemättä työntävät lastenrattaita. Päiväsaikaan, kaikkien nähden.

Korjaaja oli myös taivastellut ystävälleni sitä, millaista luonnonlakien rikkomista on se, kun valkoihoinen nainen saa lapsen tummaihoisen kanssa. Ja huivipäät sitten, huh-huh. Suomessa niitä tosiaan näkee, Virossa onneksi ei vielä.

Virolainen pesukoneenkorjaaja olisi luultavasti saanut infarktin tänään Kiasman edessä, kun pudotin rahaa sotaveteraanien keräyslippaaseen. Lipasta pidellyt, pienellä aksentilla suomea puhunut varusmies oli pikimusta.

Vapaa

Olen saanut ja saan valita asuinmaani ja -paikkakuntani, aviopuolisoni, koulutukseni, työni, maailmankatsomukseni, poliittisen kantani, ruokani, vaatteeni ja harrastukseni.

Tiedän olevani huikean etuoikeutettu. Sen koetan pitää mielessä joka päivä enkä vain tänään.

Onnea, Suomi, ja kiitos antamistasi mahdollisuuksista. Koetan tehdä niillä tolkullisia asioita.

Onks pakko, jos ei haluu?

Suomalaisen voi viedä pois Suomesta, mutta ei Suomea pois suomalaisesta.

Jos kaupan kassa haluaa maksamisen päätteeksi heittää kanssani high fiven, tunnen oloni harmaaksi heinäseipääksi, joka meinaa pyörtyä kesäpäivän auringonpaisteeseen.

Huomisen kiitospäivän hengessä olen kiitollinen mahdollisuudesta olla pitämättä kaikista aurinkoisen Kalifornian piirteistä.