Hauraampi sukupuoli taas tilittää

Tasaisin väliajoin hämmästelen virolaisten tiedotusvälineiden käsittämätöntä tapaa alleviivata naisten ja miesten eroja. Nainen on uutisteksteissä säännöllisesti õrnem sugu, hauraampi sukupuoli.

Tänään taas Postimees-lehden urheilutoimituksen äijät olivat laittaneet parastaan. Viisi nuorta huippu-urheilijaa oli saanut useamman tuhannen euron edestä stipendejä. Kolme heistä on naismiekkailijoita, yksi naisseitsenottelija ja yksi miepuolinen aitajuoksija.

Postimees-lehden kannen otsikko kertoo, kuinka "Rasmus Mägi ja urheilukaunottaret saivat stipendit."

Varsinaisella uutissivulla iso otsikko kertoo, kuinka "Mägi sai stipendin ja pääsi poseeraamaan kaunotarten kanssa".

Varsinaisessa uutistekstissä kaunotarten nimet sentään muistetaan mainita, mutta muutoin juttu käsittelee vain Mägeä. Luonnollisesti kuvatekstissä vielä muistutetaan, että kuvassa ovat Mägi ja "kaunottaret".

Nämä "kaunottaret", joiden kanssa Mägi on päässyt poseeraamaan, ovat Viron menestyneimpiä huippu-urheilijoita. He ovat kalpamiekkailun maailmanmestari Julia Beljajeva (myös monia muita EM- ja MM-tason mitaleita), kalpamiekkailija Erika Kirpu (pitkä rivi EM- ja MM-tason mitaleita niin senioreista kuin junioreistakin), Katrina Lehis (kalpamiekkailun juniorien maailmanmestari) ja Grit Sadeiko (Viron tämän hetken paras seitsenottelija).

Rasmus Mägi on hieno urheilija, ja itsekin jännäsin viime kesän EM-kisoissa hurjasti hänen puolestaan. Hän sai 400 metrin aidoissa upeasti hopeaa.

"Kaunottaret" vain ovat menestyneet toistaiseksi huomattavasti enemmän arvokisoissa. No, pääsihän Mägi sentään nyt samaan kuvaan heidän kanssaan.

Jotta urheilusivujen sarja olisi ollut tälle päivälle täydellinen, oli stipendiuutisen viereisellä sivulla juttu maantiepyöräilijä Grete Treieristä (17. sija Lontoon olympialaisissa).

Treieristä kertovan jutun esirivissä (siis varsinaisen otsikon yläpuolella olevassa lyhyessä johdantokappaleessa) kerrotaan, kuinka "Viron paras hauraamman sukupuolen maantiepyöräilijä lopettaa uransa ja ryhtyy hyväksi perheenäidiksi".

Maantiepyöräily on suunnilleen rankin laji maailmassa ja sitten toimittaja kehtaa käyttää sitä ammatikseen tehneestä urheilijasta nimitystä "hauraampi sukupuoli".

Eipä minun ulkomaalaisena pitäisi huudella virolaisten journalistisista käytännöistä ja kielen tyylistä, mutta kyllä näissä jatkuvasti toistuvissa sanavalinnoissa näkyvät syvälle juurtuneet asenteet siitä, mikä on miehen tai naisen paikka. Maan päälehdessä soisi, että tällaisia sammakoita ei enää kovin usein pääsisi palstoille.

Blogathon, Day 8: My Love And Hate Affair With Texts With Lists

When I lived in California I really understood it: Americans love lists.

You know what I mean:

10 Ways To Get Perfect Gluteus Maximus For Summer 
7 Bullet-Proof Ways To Get Stinking Rich 
6 Reasons Why You Should Never Have Kids 

I must admit that I've never been great fan of lists. For me, it seems that the writer of a list is lazy. It is so much easier to make a list than a coherent longer text.

In Estonia, very many newspaper articles are written in question and answer format. It seriously annoys me. Does the journalist think that his/her questions are oh-so-clever that he/she just needs to get them on the paper? What do they study at the journalism school? You can always push the record button on your iPhone and then literate the interview into ink. Not much journalism and editing skills needed, huh? Are these guys able to write a normal piece of news with a beginning and an end?

But as always, I've needed to take a re-look at my own opinions.

Lists are practical. They are easy and fast to read. They suit extremely well for blog posts. Hell, I've even started to write posts with lists myself. By bookmarking well-written posts with good lists you can easily collect yourself a handbook of a topic that interests you.

I also try to think that even if all the blog posts in the world would be with lists, there will still be novels, short stories and other kind of longer texts. I keep telling myself it's great that there are different discourses.

The most important thing is that the reader enjoys the text and finds it useful. Nothing else matters. If it comes with a little help from a list I just try to keep my mouth shut.

Tiedoksi suomalaisille freelance-toimittajille maailmalla

Pari viikkoa sitten olen perustanut Facebookiin ryhmän nimeltä Suomalaisfreelancerit maailmalla.

Jos satut olemaan ulkomailla asuva ja erityisesti suomalaisille tiedotusvälineille työskentelevä toimittaja, valokuvaaja tai graafikko, niin etsi ihmeessä ryhmä FB:stä ja liity porukkaan.

Toiveissani olisi, että yksin töitään eri puolilla maailmaa puskevat vapaat dzurnalistit pääsisivät kollegojen seuraan edes virtuaalisesti. Jos vallan hurjiksi äidytään, voisimme jopa oppia toisiltamme uutta ja kehittyä työssämme.

Toimittaja, syöpä ja paha mieli

Muun muassa Aamulehden Valo-liitteessä ja Turun Sanomien TS.-liitteessä on muutama päivä sitten ilmestynyt Aamulehden toimittajan Elina Laurilan kolumni nimeltä En kestä sairaita lapsia. Ohessa teksti kokonaisuudessaan. 

Ruudussa suurisilmäinen taapero katsoo suoraan kameraan ja höpöttää niin kuin lapset tekevät. Kun hän juoksee pois takaisin leikkeihinsä, takaraivoa leikkaava pitkä arpi paljastuu television katsojille. Tämä on hyväntekeväisyysohjelmia katsoneille tuttua kuvastoa. Kun kerätään rahaa syöpäpotilaille, ohjelmassa esitetään taatusti ainakin yksi syöpää sairastavasta lapsesta ja tämän vanhemmista kertova pätkä.Sen jälkeen, kun minusta tuli äiti, olen joutunut vaihtamaan kanavaa aina, kun muuten iloisissa tunnelmissa etenevä show alkaa kertoa sairaiden lasten tarinaa. En kestä haastateltujen vanhempien silmissä kiilteleviä kyyneliä. En edes silloin, kun tarinalla on onnellinen loppu.Toki elävät esimerkit tekevät varmasti hyvää varainkeruuta ajatellen. Vanhemmat tuskin tälläistä lietsomista kaipaavat, sillä pelon aiheita on muutenkin aivan tarpeeksi.

Kyllä, minuakin itkettää ja vääntää vatsasta katsoa lasten kärsimystä, mutta se on hävettävän pientä verrattuna siihen, mitä sairas lapsi ja hänen 

vanhempansa näkevät ja kokevat.

Syöpä ei vain valitettavasti ole "iloisissa tunnelmissa etenevä show". 


Olisi tietysti kiva, jos voitaisiin puhua lapsisyöpäpotilaistakin söpösti ilman yhtäkään vakavaa tosiasiaa. Mitäpä niistä sairaista lapsista. Pääasia, että kotisohvalla ei vain kukaan järkyty.

Toivottavasti kaikki toimittajat eivät ole sellaisia, jotka ahdistuvat leikkausarven näkemisestä televisioruudussa.



(pahoitteluni, en onnistu saamaan tämän postauksen teknisiä asetuksia järkeviksi millään)