Blogathon, 29. päivä: Uhhaa ja muita viron kielen lainasanoja

"Okei, davai, tsau!"

Näillä kaikilla kolmella sanalla päättyy yleisimmin virolainen puhelinkeskustelu.

Yksikään sanoista ei ole viroa.

Okei on tietysti anglismi. Davai (virallinen kirjoitusasu lienee jotakin muuta kuin tuo) puolestaan on venäjää, ja se tarkoittaa hyvin montaa asiaa. Yleisin merkitys lienee suunnilleen sama kuin okeilla, mutta hokema davai, davai! tarkoittaa myös kaikenlaisia hyvässä ja pahassa lausuttuja kehotuksia kuten ala vetää! tai mennään, mennään!

En puhu venäjää kuin muutaman tervehdyksen verran, mutta davai on alkanut hiipiä minunkin puheeseeni, sillä se on erittäin yleisesti käytetty myös virossa.

Italialaista alkuperää oleva tsau ja sen versio tsauki on, hassua kyllä, yksi tavallisimmista virolaisista tervehdyksistä, niin kohdatessa kuin erotessa. Minulla kesti varmaan pari vuotta ennen kuin rohkenin alkaa sitä käyttää, sillä luulin pitkään, että tsaun käyttäminen on jokin vitsi. Ei ole.

Kuten näistäkin pienistä sanoista huomaa, viro imee jatkuvasti lainasanoja toisista kielistä. Mutta sehän ei ole mikään ihme. Niin tekevät kaikki kielet.

Joskus kuitenkin toivoisi, että aivan kaikkea ei lainattaisi.

Kävelin tänään Tallinnan keskustassa skeittaavien poikien ohi. Kuulin, kuinka porukassa joku nuorista kivahti toiselle "Mine vittu!" (mine = mene).

Teki mieli mennä sanomaan, että keksikää kiltit jokin omakielisempi solvaus.

****

Kuvan pienessä valurautapannussa on Meri- ja ilmailumuseon ravintolassa tarjoiltua uhhaata. Opin viime viikolla lopultakin, mitä uhhaa tarkoittaa.

Se on kalakeittoa, jonka oikeaoppisesta valmistustavasta jokaisessa virolaisperheessä on oma käsityksensä. Veikeältä kuulostava sopan nimitys on peräisin venäjän kielestä.

Smart Board In The Ghetto

Tallinnan Lasnamäen kaupunginosaa ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa kauniiksi. Henkeäni alkaa ahdistaa joka kerta, kun ajan Lasnamäen läpi.

Mutta onneksi kaupunginosan sisällä voi päätyä lämpimiin, mukaviin kohtaamisiin.

Olen mukana Virossa asuvien suomalaisten vapaaehtoisverkostossa, jonka jäsenet käyvät virolaisissa kouluissa kertomassa oppilaille esimerkiksi Suomesta, suomalaisuudesta ja suomen kielestä. Kyläilykohteina ovat koulut, joissa opiskellaan suomea. Täkäläiset opettajat toivovat kovasti, että suomea opiskelevat kuulisivat kieltä myös meidän natiivien kielenpuhujien suusta.

Tein tänään tällaisen reissun kahteen virolaislukioon. Toinen oli hieman Tallinnan ulkopuolella sijaitseva täysin vironkielinen lukio ja toinen lasnamäkeläiskoulu, jossa oikeastaan kaikki oppilaat ovat venäjänkielisiä.

Reissu oli jälleen mainio testi sille, miten omat mielikuvat ja ennakkokäsitykset pitävät paikkaansa. Vironkielisempi koulu oli ulkoa päin katsoen harmaa neuvostorakennus, mutta sisällä koulutalossa olisi voinut kuvitella olevansa missä tahansa modernissa suomalaiskoulussa. Tilat olivat kauniit ja valoisat.

Oppilaat olivat herttaisia ja kuuntelivat kiltisti, mutta kuten vähän arvelin, oma-aloitteisia kysymyksiä ja keskustelua ei heistä kovasti irronnut. En moiti - aivan samanlainen sitä oli itsekin!

Toisessa vierailukohteessani Lasnamäellä oli erilainen meininki. Opiskelijat katselivat vierasta jotenkin uteliaammin ja avoimemmin silmin ja näin, että kaikilla oli edessään vihkot täynnä vieraalle kirjoitettuja kysymyksiä, joita he innokkaasti esittivät ja joihin parhaani mukaan tunnin ajan vastasin. Vastauksistani opiskelijat tekivät ahkerasti muistiinpanoja. Kokemukseni siitä, että venäjänkieliset virolaiset ovat lähes poikkeuksetta virolaisia avoimempia, sosiaalisempia ja rohkeampia, piti paikkansa täälläkin.

Kyläilykohteeni Lasnamäellä sijaitsi keskellä kurjaa betoniviidakkoa. Koulurakennus oli parhaat päivänsä nähnyt. Silti sisällä luokkahuoneessa pääsin opiskelijoiden kohtaamisen lisäksi opettelemaan Smart Boardin käyttöä. Luokassa ei ollut liitu- tai tussitaulua, vaan pelkkä SB. Kun tajusin, että SB-kynästä ei tulekaan väriä taululle, säntäsi ryhmän ainoa nuori mies hätiin ja käynnisti tietokoneen ja videotykin. Opiskelijat saivat myös annoksen poro-huumoria, kun minä koetin ymmärtää, miten elektroninen taulusieni toimii.

Ja koska Virossa mitään ei tapahdu ilman kukkien antamista, pääsin minä kouluvierailulta kotiin upea kukkakimppu mukanani.

Lisäksi mukaan tuli muisto mukavasta kokemuksesta. Enkä nähnyt yhdenkään opiskelijan nukahtavan. Työvoitto!