Hyödytöntä tietoa

Piti vain kertoa, että Facebookin Learn useless Estonian -sivulla on aika verrattomia ja täysin hyödyttömiä fraaseja viron kielestä kiinnostuneelle. Võrratu!

Achtung, kieli muuttuu saksassakin

Jos suomen kieleen valuvista anglismeista ollaan huolissaan, niin näkyypä saksakin lainaavan reippaasti sanastoa sieltä täältä.

Purkissa lukee "Hol dir die My Beat Maker App! QR-Code scannen, App downloaden und deinen Coke Song zu den Olympischen Spielen 2012 in London remixen".

Valitettavasti lainat englannista eivät tee ärsyttävän hankalasta kielestä yhtään helpompaa...

Blogathon, 29. päivä: Uhhaa ja muita viron kielen lainasanoja

"Okei, davai, tsau!"

Näillä kaikilla kolmella sanalla päättyy yleisimmin virolainen puhelinkeskustelu.

Yksikään sanoista ei ole viroa.

Okei on tietysti anglismi. Davai (virallinen kirjoitusasu lienee jotakin muuta kuin tuo) puolestaan on venäjää, ja se tarkoittaa hyvin montaa asiaa. Yleisin merkitys lienee suunnilleen sama kuin okeilla, mutta hokema davai, davai! tarkoittaa myös kaikenlaisia hyvässä ja pahassa lausuttuja kehotuksia kuten ala vetää! tai mennään, mennään!

En puhu venäjää kuin muutaman tervehdyksen verran, mutta davai on alkanut hiipiä minunkin puheeseeni, sillä se on erittäin yleisesti käytetty myös virossa.

Italialaista alkuperää oleva tsau ja sen versio tsauki on, hassua kyllä, yksi tavallisimmista virolaisista tervehdyksistä, niin kohdatessa kuin erotessa. Minulla kesti varmaan pari vuotta ennen kuin rohkenin alkaa sitä käyttää, sillä luulin pitkään, että tsaun käyttäminen on jokin vitsi. Ei ole.

Kuten näistäkin pienistä sanoista huomaa, viro imee jatkuvasti lainasanoja toisista kielistä. Mutta sehän ei ole mikään ihme. Niin tekevät kaikki kielet.

Joskus kuitenkin toivoisi, että aivan kaikkea ei lainattaisi.

Kävelin tänään Tallinnan keskustassa skeittaavien poikien ohi. Kuulin, kuinka porukassa joku nuorista kivahti toiselle "Mine vittu!" (mine = mene).

Teki mieli mennä sanomaan, että keksikää kiltit jokin omakielisempi solvaus.

****

Kuvan pienessä valurautapannussa on Meri- ja ilmailumuseon ravintolassa tarjoiltua uhhaata. Opin viime viikolla lopultakin, mitä uhhaa tarkoittaa.

Se on kalakeittoa, jonka oikeaoppisesta valmistustavasta jokaisessa virolaisperheessä on oma käsityksensä. Veikeältä kuulostava sopan nimitys on peräisin venäjän kielestä.

Blogathon, Day 16: First Etymological Dictionary Of Estonian Published

This day is a big day for Estonian linguistics. The first major etymological dictionary of Estonian language was published today. According to the news, the history of Estonian words includes 6 643 word entries. It took nine years to make the dictionary. Big, big hand for the job well done! 

Etymology is definitely my favorite among linguistics. It combines so many aspects of human life. History of words tells us history of ourselves. A tiny little word can have an amazingly interesting story to tell. 

Some parts of linguistics can be pretty hard to explain for a man on the street. But ta-dah: start to talk about etymology of a word and you immediately get interested looks and people want to find out more. Etymology is hard core linguistics in a public-friendly form. 

Let's take an example. 

The Finnish word for tulip is tulppaani. It has come to Finnish language from Swedish tulpan. Swedish has got its word from Dutch tulpaan. 

The Dutchmen started to grow tulips in the 17th century. Because of their powerful flower business the Dutch word found its way to many European languages. In written Finnish language tulppaani has been used for the first time in 1773. 

Aren't these kind of pieces of information just awesome! (I found the info about tulppaani in The Etymological Dictionary of Contemporary Finnish by professor Kaisa Häkkinen). 

I had a great morning visiting the Tallinn TV Tower. I'll tell more about it later. The tulips were blooming in front of the tower entrance and they were begging me to take pictures of them. Spring has reached its most beautiful point here in Estonia. 

Blogathon, Day 9: Expatriate And Social Media - What's Practical For You?

Sometime around year 1910 my great-grandmother moved from Finland to Canada. My mother has told me that my great-granny was supposed to travel there on Titanic but she didn't get tickets. Lucky her, lucky me. 

By the Great Lakes she met another Finn and got married. Unfortunately they soon got to hear that her father-in-law was sick and the young couple needed to hurry back home to Northern Europe. Too late. My great-great-grandfather had already died. No way the message of his death could have reached them early enough.

1995 I moved to Norway. I wrote a lots of letters. Yes, those things you send in an envelope with a stamp on. I called my parents via land line approximately once in two weeks. I asked my parents to mail me newspapers so I would know better what's happening in my home country. My dear friend sent me c-cassettes so I could listen to some Finnish music. 

2012 I have internet and cell phones. I use Facebook, Twitter and e-mail. I blog. I Skype. I don't write much letters. I haven't used a land line phone for ages, not even in California. I listen to music via Rdio. My little son is pretty knowledgeable with an iPad. 

Being an expatriate sure has changed within a century. Sometimes I feel I don't live abroad at all. Estonia is next to Finland (well, there's the Gulf of Finland between), the language is pretty similar and most important of all - I have all the imaginable technical bells and whistles to stay in touch with my dear ones both in Finland and in other countries. 

For me as an expatriate the best combination seems to be to use Facebook and my blogs. In addition to the one you are reading right now, I have another blog where I try to keep my family members and friends updated what's happening in my expatriate life. But there's nothing very personal there, just some general observations. 

Facebook gets me a bit closer to my family and friends. Really private stuff I'll save for skyping and e-mails. 

Twitter I use as a more professional tool. None of my family members use it and only a couple of good friends tweet. I also have Google+ and Pinterest accounts but I don't use them at all. So none of these wouldn't work for staying in touch with the closest ones. 

It would be interesting to hear what kind of tools of social media are important for other expatriates. How many of you still write letters? I wish many! 

Blogathon, 3. päivä: Ulkosuomalaisen kovia kokeva äidinkieli

Mahdollisille uusille lukijoille tiedoksi: osallistun toukokuun aikana Blogathon-blogihaasteeseen. Postauksieni kieli on siksi toukokuussa välillä suomi ja välillä englanti.

*****


"No saatko sä hakkaamaan?" 
"Onko meillä sitä alkoholivapaata olutta?"
"Äiti, me korjattiin kiviä!" 

Tunnustetaan tosiasiat. Vaikka kuinka jääräpäisesti koettaisi ulkomailla asuessaan pitää huolta suomen kielensä monipuolisuudesta ja "oikeudesta", vieraskielisyydet hiipivät armotta omaan ja muiden perheenjäsenten puheeseen.

Kaliforniassa asuessa puheeseen alkoi ilmestyä varsin pian englantia, mutta minusta tuntuu, että anglismit on melko helppo karsia pois puheesta, kun taas viron vaikutukset tulevat kieleen salakavalammin. Viron ja suomen läheisyys aiheuttaa sen, että luulee puhuvansa suomea, mutta välillä yllättää itsensä puhumasta todella kummallisin sanakääntein.

Tämän postauksen ensimmäisessä esimerkkilauseessa kysytään, pärjäätkö sinä, selviätkö sinä. Viron kielessä se kysyttäisiin "kas sa saad hakkama?" Verbi saada hakkama on virossa hyvin tavallinen ja se livahtaa suomeen helposti. Mihinkään pieksemiseen asia ei liity mitenkään, ei edes sananpieksentään.

Viron kielen -ton- ja -tön-loppuisia sanoja muodostetaan usein lisäämällä sana -vaba pääsanan loppuun. Alkoholiton on alkoholivaba. Etanoliton kynsilakka on etanolivaba ja sokeriton suhkruvaba. Välillä joudun tosissani keskittymään, että osaisin käyttää suomalaista muotoa.

Viimeisin esimerkki tulee kaksivuotiaalta tyttäreltäni, joka pari päivää sitten kertoili tohkeissaan kivien korjaamisesta. En meinannut tajuta, mistä oikein on kyse, kunnes muistin: suomen kerätä-verbi on viroksi korjama.

Voi olla, että pidempiaikainen oleskelu Virossa vaikuttaa myös suomen kielen ääntämiseen. Viron kieli on paljon suomea etisempi, mikä tarkoittaa, että viro ääntyy suussa paljon edempänä kuin takavokaalien täyttämä, kurkkuun painuva suomi. Myös viron liudentuneet l-äänteet lisäävät kielen ääntämiseen laulullisuutta.

Suomeni ei varmasti vielä kuulosta virolta, mutta sen huomaan, että koko ääntöelimistö asettuu salamana toiseen asentoon kun puhuessani vaihdan lennossa suomesta viroon. Tuntuu myös, että puhun viroa korkeammassa rekisterissä kuin suomea. Aivot ovat ihmeellinen värkki.

Tartossa asuvien suomalaisten puhumasta suomen ja viron sekakielestä voi lukea tästä viro.nyt-lehden jutusta.

Blogathon, Day 1: Once upon a time there was a blogger newbie

I started my first blog in 2004. It was part of my studies at the University of Turku, Finland. We were told to make some kind of portfolio of our pedagogical studies. I had just heard about things called "a blog" and "blogging" and wanted to make my portfolio online.

I must admit I did not know very much what I was doing. Neither did my teacher. But I managed to create a blog and write some posts. There was no interaction with readers (umm, I guess there weren't any), it was just a diary online.

Now I'm starting my very first blogging challenge. It's been a long and interesting way since the first posts in 2004. It doesn't seem to get less boring, either. You must try new things and The Blogathon is one of those.

As a some kind of enthusiast of my own native language I have always said that I would never, ever write in public in any other language than Finnish.

Never say never. Here I am, writing in my clumsy learned-it-at-school-and-by-watching-Dallas-English.

During the Blogathon I will try to do as many posts in English as possible. It's going to do good for my written English skills and demand some empathy from my possible English speaking readers. I'll do my best, but Finnish is still the language of my soul.

WordCount was one of the first blogging-related blogs I found when I moved to California in 2011. It soon became The Blog I turned back to when I wanted to find tips and get advice for my blogging and freelance writing. There may be thousands of similar kind of blogging challenges around, but WordCount's Blogathon was definitely the one I wanted to join.

Now it's only you and me, my dear laptop. Let's hit the road.