maanantai 14. heinäkuuta 2014

Matkalla pohjoisessa

Olemme olleet tenavien kanssa neljä viikkoa Suomessa. Muutama juttu jäi mieleen.

- Autoilijat osaavat pitää etäisyyttä. Suomessa on niin leppeää ajella, ja kaikki etenevät kovin asiallisesti.

- 20 - 40-vuotiailla suomalaisnaisilla on silmiinpistävän paljon tatuointeja. Tässä on minusta todella tapahtunut muutos muutamassa vuodessa. Nilkassa, yläselässä ja olkapäässä on naisväellä jos jonkinlaista kiemuraa. Lisäksi suomalaisnaiset näyttävät käyvän samalla kampaajalla, joka leikkaa heille hyvin lyhyen tukan ja värjää kuontalon tummaksi (peilistäni katsoo kuvatun kaltainen olio).

Raumalla opin, että maailman keskipisteet ovat Rauma, Rooma ja Pariisi.
Onneksi ganaalikaupungin vesitornin luona oli myös kyltti kotiin. 

- Suomessa on kallista. Etelän turistia meinaa pyörryttää jäätelöiden ostaminen lapsiseurueelle. Kuinka Suomessa voi olla varaa elää?

- Suomessa on loistavaa asiakaspalvelua! Myyjät juttelevat leppoisasti, ja ovat aivan tavallisen ystävällisiä. Ei imelyyksiä tai tunkeilua, vaan normaalia hyväntahtoista ihmisyyttä. Arvostan. 


- Suomessa vähän jännittää. Pysäköinkö varmasti oikein? Enhän vain sotkenut systeemiä? Kuuluuko astiat viedä palautushyllyyn vai ei? Mulkoillaanko minua, jos nyt juon kahvin vähän liikaa tässä toisen terassin puolella? Suomessa kaikki on niin järjestyksessä ja säännönmukaista, että eteläisempään löysyyteen tottunutta hiukan hirvittää.  







2 kommenttia:

  1. Olet törmännyt ilmiöön "aikuisten kanpaus". Jossain vaiheessa jok'ikinen suomalainen nainen päättää, että lyhyt tukka on sopiva ja hieno. Näinhän ei tietenkään ole, mutta naisväelle sellaista ei voi sanoa. Ja väriksi joku kastanjan etäinen sukulainen. Tatuoinnit taas olivat joskus persoonallinen ja yksilöllinen tapa korostaa minuuttaan. Entä nyt kun niitä on "melkein kaikilla"? Tatuoinnit ovat a) noloja, b) nolompia kun ikääntyy, c) niiden poistaminen maksaa hurjasti. On myös hurja fakta edelleen, että kaikkiin työpaikkoihin ei konservatiivisissa maissa ole asiaa, vaikka kuinka olisi tatska peitossa. Sitä voidaan kysyä työhaastattelussa ja jos ilmenee, että työntekijä on valehdellut asiasta, niin fudut tulee. Pohjoismaalainen vapaamielinen ajattelutapa on maailmanmitassa poikkeus ja jos Saksassa tulee yllätyksenä hierarkkisuus ja luokkayhteiskunta vastaan. Tai jo Ruotsissa, mutta ruotsalaiset ovat mestareita peittämään asenteensa. Kuhan purnasin. Piis.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi, hyvin purnattu! Juu, hieman tuntui Suomessa katsellessa siltä, että kun kaikki tahtovat olla niin yksilöllisiä ja rohkeita, niin loppujen lopuksi kaikki näyttää samalta.

    Mutta eipä siinäkään mitään pahaa ole. Laumasielu tuppaa ihminen olemaan. Jos se tatuointi / kampaus tuntuu hyvältä, niin olkoon. Ja itse täytyy sitten säätää mahdolliset tyylilliset sopivuudet työpaikoilla ja kärsiä tatskojensa seurauksista, jos niikseen tulee.

    VastaaPoista

Sano sananen! Ole samaa mieltä, eri mieltä, haasta, korjaa virhe, ihmettele, anna lisätietoa, mitä tahansa, omalla nimelläsi tai nimimerkillä, mutta pysy asiallisuuksissa.