Blogathon, 31. päivä: Uudissanat suomessa ja virossa - and a goodbye to Blogathon

Juttelin tänään erään virolaisen kanssa, jonka kanssa tuli puhetta uudissanoista. Kerroin, että suomen kielessä ei ole kunnollista vastinetta englannin kielen start up -yritykselle.

Viron kielessä on. Se on idufirma.

Puhetta tuli myös ravintolapäivästä ja termistä pop-up-ravintola. Sillekään ei tietääkseni ole suomen kielessä vastinetta (korjatkaa, jos olen väärässä).

Viroksi yhden päivän ravintola on ühepäevarestoran.

Sanoinkin juttukaverilleni, että suomeksi tuonkaltaista muotoa olisi mahdoton käyttää, sillä yhdyssanan sijaan pitäisi käyttää sanaliittoa, mutta sen lausumisen aikana ehtisi nukahtaa. Tai no, ehkäpä sanamuoto saattaisi vakiintua yhdenpäivänravintolaksi, mutta kömpelö se olisi.

Suomen kieli on viroon verrattuna arkaaisempaa. Virosta ovat monet sanojen loput ja kieltävääntävät diftongit kuluneet pois. Tällaisia esimerkkejä kuullessaan alkaa tuntua, että myös uudissanojen muodostus on viroksi helpompaa.

****

This is my last post in Blogathon. It's been an interesting month. I started to blog in English and did it quite a while. Then I noticed I want to turn back to my native language Finnish.

Blogging is something I want to feel comfortable with. Blogging in English went surprisingly well and was definitely an experiment worth trying. But I sure feel most comfortable when writing in Finnish. For me, I think this was the greatest lesson of Blogathon.

Many thanks for the English speaking readers and a big hand to WordCount blog, the host of Blogathon. It's a blog I can warmly recommend for anyone who considers to work (or just to have fun) among freelance writing or blogging.

Hooray, I did it - Blogathon completed! The picture of me (made by my son) shows how happy I am. The hair style is also very correct.

Blogathon, Day 30: My Wordle Tag Cloud

Thanks to the tip in WordCount blog I decided to try Wordle.

It worked fine. It's just me who doesn't know how to use a computer. I can't add the pic in a decent size.

Please, use your goggles.

Blogathon, 29. päivä: Uhhaa ja muita viron kielen lainasanoja

"Okei, davai, tsau!"

Näillä kaikilla kolmella sanalla päättyy yleisimmin virolainen puhelinkeskustelu.

Yksikään sanoista ei ole viroa.

Okei on tietysti anglismi. Davai (virallinen kirjoitusasu lienee jotakin muuta kuin tuo) puolestaan on venäjää, ja se tarkoittaa hyvin montaa asiaa. Yleisin merkitys lienee suunnilleen sama kuin okeilla, mutta hokema davai, davai! tarkoittaa myös kaikenlaisia hyvässä ja pahassa lausuttuja kehotuksia kuten ala vetää! tai mennään, mennään!

En puhu venäjää kuin muutaman tervehdyksen verran, mutta davai on alkanut hiipiä minunkin puheeseeni, sillä se on erittäin yleisesti käytetty myös virossa.

Italialaista alkuperää oleva tsau ja sen versio tsauki on, hassua kyllä, yksi tavallisimmista virolaisista tervehdyksistä, niin kohdatessa kuin erotessa. Minulla kesti varmaan pari vuotta ennen kuin rohkenin alkaa sitä käyttää, sillä luulin pitkään, että tsaun käyttäminen on jokin vitsi. Ei ole.

Kuten näistäkin pienistä sanoista huomaa, viro imee jatkuvasti lainasanoja toisista kielistä. Mutta sehän ei ole mikään ihme. Niin tekevät kaikki kielet.

Joskus kuitenkin toivoisi, että aivan kaikkea ei lainattaisi.

Kävelin tänään Tallinnan keskustassa skeittaavien poikien ohi. Kuulin, kuinka porukassa joku nuorista kivahti toiselle "Mine vittu!" (mine = mene).

Teki mieli mennä sanomaan, että keksikää kiltit jokin omakielisempi solvaus.

****

Kuvan pienessä valurautapannussa on Meri- ja ilmailumuseon ravintolassa tarjoiltua uhhaata. Opin viime viikolla lopultakin, mitä uhhaa tarkoittaa.

Se on kalakeittoa, jonka oikeaoppisesta valmistustavasta jokaisessa virolaisperheessä on oma käsityksensä. Veikeältä kuulostava sopan nimitys on peräisin venäjän kielestä.

Blogathon, 28. päivä: Kovan onnen lapsi

Mauri Kunnaksen kirjoja olen lukenut tenavana paljon, ja sama meno jatkuu edelleen, kun oma ulkomailla lapsuuttaan elävä jälkikasvu tankkaa Suomi-tietoutta Kunnaksen opuksista. 

Vaikka olen lukenut Kaksitoista lahjaa Joulupukille -kirjan kymmeniä kertoja, tajusin vasta nyt, millainen puulelu Joulupukin pajassa on valmistunut. Pieni yksityiskohta on yksi niistä syistä, minkä takia aikuisellekin riittää Kunnaksen kirjoissa viihdettä. 

Ja nythän kyseinen puulelu on taas kovin ajankohtainen. 

Blogathon, 27. päivä: Kaksi vadillista riittää

Kaliforniassa asuessamme oli sikäläisessä kodissamme useampi suihku. Muistan erään päivän, jolloin tulin kotiin ja lastenhoitajamme kysyi minulta ihmetellen, missä kummassa meillä on amme. Hänen olisi pitänyt saada pestyä leikkipuistossa möyrineet lapsemme.

"Olen kiertänyt täällä teillä joka huoneen, enkä löydä", hän sanoi.

"Ei meillä ole", vastasin. 

"No mutta missä te sitten pesette lapset?", hän kysyi. 

En meinannut hämmästykseltäni ensin pystyä vastaamaan. Selvitin, että perheessämme peseydytään suihkussa ja että se on sekä Suomessa että Virossa yleisin peseytymistapa. 

Jätin väliin kommentit siitä, miten vähävetisessä ja pahoistakin kuivuusjaksoista kärsivässä Kaliforniassa voisi olla varsin järkevää, jos ihmiset ammeessa lojumisen sijasta käyttäisivät enemmän suihkua. 

Kalifornian vedet tulivat mieleeni tänään kuvan järven rannalla. Siellä, rantasaunassa (voi auvoa!), peseydyin kahdella vadillisella järvivettä. Lapsille riitti yksi. Tuskin voisimme olla puhtaampia.

Blogathon, 26. päivä: Kaikkien aikojen viisusuosikkini

Alkukesän ilta-aurinko valaisee lasten makuuhuoneen kirkkaasti. Tenavat eivät voi käsittää, miksi pitäisi nukkua.

Mutta nyt todellakin pitäisi - äiti haluaa mennä katsomaan Euroviisuja!

Jälkikasvun tipahtamista odotellessa tarjoan blogikansalle omat kaikkien aikojen viisusuosikkini:

- Pihasoittajat-yhtyeen kappale Viulu-ukko vuodelta 1975. Kerrassaan hieno vääntö. Haluaisin jossakin kohtaa päästä laulamaan tätä jollakin a cappella -porukalla.

- Ruotsalainen Herreys-poikatrion kappale Diggiloo Diggiley vuodelta 1984 on minulle tärkeä biisi siksi, että se on ylipäänsä ensimmäisiä televisionkatselumuistojani, ja eriväriset silkkipaidat (ja toki myös kultaiset kengät) tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Pitkään Euroviisujen jälkeen koetin harjoitella samankaltaisia tanssiaskelia kuin Herreyksen pojat tekivät.

- Anneli Saariston La Dolce Vita (1989) ei varmaan vielä kymmenen vuotta sitten olisi kuulunut tälle listalle, mutta nyt sen paikka on ilmiselvä. Komea biisi, uljas tulkinta ja varma valinta karaokeen.

- Latvialaisen Brainstorm-yhtyeen My Star vuodelta 2000. Bändin ja biisin hyväntuulisuus jäi lähtemättömästi mieleen. Brainstorm on sittemmin tehnyt soundtrackin virolaiseen Leiutajateküla Lotte -lastenelokuvaan. Positiivinen meininki on jatkunut sielläkin.

- Viron Urban Symphonyn eleetön Rändajad soi 2009 Viron radiossa tauotta, eikä syyttä. Tyylikäs kappale.

- Norjan Alexander Rybakin Fairytale vei voiton 2009. Intensiivinen, energinen ja positiivinen veto. Pidän edelleen kovasti.

No niin, nyt nuoriso kuorsaa. Kisastudioon, moro!

(Pahoitteluni, kappaleiden nimien piti viedä YouTubeen, mutta tänään linkitysyritykset aiheuttavat vain kiroilua.)

Blogathon, 25. päivä: Blogihaasteen loppusuoralla

Kuten arvoisa lukija on saattanut huomata, Eilisen uutisissa on menty toukokuun ajan kovasti englantipainotteisesti. Olen osallistunut Blogathon-blogihaasteeseen.

Kuvittelin kirjoittavani englanniksi vain silloin tällöin, mutta kävikin päinvastoin: olen sohinut vieraalla kielellä lähes koko kuukauden.

Haasteen alussa kerroin aina vannoneeni, etten koskaan kirjoita julkisesti vieraalla kielellä. Periaatteet on näköjään tehty rikottaviksi, ja aivan hyvä niin. Tämä kuukausi on ollut kelpo harjoitusta englanniksi kirjoittamiselle. Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka helposti vieraskieliset tekstit ovat syntyneet, kun vain on ollut postauksen idea päässä.

Mutta eihän se omalta tunnu. Ennen kaikkea tuntuu tyhmältä, kun en pysty ilmaisemaan itseäni niin verevästi kuin suomeksi osaisin. Olen kipeän tietoinen siitä, että englanninkielinen tekstini vilisee kirjoitusvirheitä. Prepositioita työnnän tekstiin fiilispohjalta. Muutama päivä jonkin tekstin kirjoittamisen jälkeen huomaan ko. postauksessa naurettavan kirjoitusvirheen tai ajatus-aivopierun. Kämmenellä on tullut iskettyä otsaa jo aika monta kertaa.

Siksipä luulen, että Blogathonin päättymisen jälkeen palaan yhtä blogikokemusta rikkaampana hyvillä mielin bloggaamiseen äidinkielellä. 

Vaikka voisihan sitä kokeilla viroksi bloggaamista... 

****

Blogihaasteen lisäksi tämän päivän toinen hauska haaste oli askarrella marsipaanista jokin hahmo ja maalata se karamelliväreillä. Kuvassa on vanha norsunmuotoinen marsipaanimuotti, jota voi ihailla virolaisen Kalevin makeistehtaan marsipaanityöpajassa. Kuvassa pilkottaa myös marsipaanista tehty kani, joka ei todellakaan ole omien kätteni työtä, vaan Kalevin koulutettujen marsipaanimestareiden käsialaa.

Blogathon, Day 24: In The Land Of Submarines

I've seen and experienced a lot today. 

For the first time in my life I've visited a submarine. Fortunately, Lembit was not under water but safely in Seaplane Harbour in Tallinn, Estonia. It still was claustrophobic enough for me. Hands down - guys working in submarines most be the toughest human beings on the planet. 

I took these two poor photos with my phone but I can assure you - this place is worth visiting. The building itself is amazing. No need to be especially interested in maritime or war history. There's plenty of other things to see and feel. There were also many nice details. For example the silverware used in the museum cafeteria was replica of the silverware used in Lembit the submarine. 

By now you are all singing Beatles, right? Happy news: there is a yellow submarine in the museum, too. 

Blogathon, Day 23: If I Started Blogging Today, I Would...

It's time for the second Theme Post Day in Blogathon. Today, we blogathonists are encouraged to finish the phrase "If I started blogging today I would..."

Now then, let's see.

If I started blogging today I would...

- read books and blogs about blogging before I start my own weblog. Now there is so much more information available about blogging than it was back in 2004 when I started my first blog. It's really easy for a newbie to get good advice and not to make stupid mistakes (even though stupid mistakes can be very useful).

- just start. If you want to try something, so go ahead and try it. You can't lose anything by starting a blog. If it isn't for you, you can stop whenever you want.

- try Wordpress instead of Blogger. Maybe not to start with but later at some point. I've always used Blogger and I have just been too lazy to try other options. As an eager user of Gmail, Blogger just somehow fits my needs.

- make a plan how to get a picture for every single post of mine.

- not be so terribly ashamed of what other people think of my writings. Posts don't need to be perfect. You can take your time, try different ways of writing and learn. Later, there may be some really good posts but not every post can be a work of Shakespeare.


The photo of today comes from a newbie writer (and maybe a-blogger-to-be). My son, 4 years, wrote his first children's book, as he said himself.

I must say that Disney/Pixar has done their product placement well - look at the first words of his book :)