Vähän aikaa sitten Yhdysvalloista takaisin muuttaaneena en voi olla hihittelemättä Blogimarkkinointi-kirjan alaotsikolle Blogilla mainetta ja mammonaa. Tämäntyyppisiä otsakkeita on amerikkalainen tietokirjallisuus väärällään.
Mutta näinhän se menee. Jos bloggaa ammattimaisesti, luultavasti haluaa blogilleen mainetta (miksi muuten bloggaisi?), ja tuskinpa kukaan mammonaakaan vastaan pykii.
Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen kirja on täsmäosuma minunkaltaiselleni bloggaajalle. Olen blogannut vuosia, blogikirjoittamisen tyylilaji on tuttu ja homman peruskuviot ovat selvät. Silti voisin blogata paljon, paljon paremmin ja ammattimaisemmin. Juuri tähän viilaamiseen kirja on omiaan. Toisaalta kirjaa oli mukava lukea siksi, että tunsin, etten ole ollut bloggaamiseen liittyvien valintojeni kanssa aivan metsässä.
190-sivuinen, käsikirjamainen teos on hyvin nopealukuinen. Se, kuka jo bloggaamisen perusasiat hallitsee, voi silmäillä melko rivakasti läpi esimerkiksi blogin perustamiseen liittyvät opit.
Itselleni luku hakukone-optimoinnista oli puhdasta kultaa. Lopultakin asia selvitettiin niin, että ymmärsin! Kävijäseuranta-luku sai minut jo liittämään blogini Google Analyticsiin. Tärkeät apuvälineet -luku oli samoin silmiä avaava. Aion taatusti kokeilla siinä mainittuja välineitä. Luku organisaatioblogin pitämisestä oli itselleni järkyttävän hyödyllinen.
Näiden lisäksi löysin kirjasta lukuisia yksittäisiä vinkkejä ja parantamisideoita, jotka aion ottaa käyttöön. En esimerkiksi ollut tajunnut, että blogin kuvat on hyvä nimetä muutoin kuin tyylillä "IMG_12345.jpg".
Ehkä vieläkin enemmän olisin kirjassa toivonut tapausesimerkkejä. Esimerkiksi kirjassa mainittu Hellapoliisi-blogin tarina oli hyvin kiinnostava, ja joitakin tällaisia kehityskertomuksia olisin kernaasti lukenut useammankin.
Samankaltaista näytä, älä kerro -asennetta olisin kaivannut joihinkin teknisempiin ohjeisiin. Esimerkiksi ohjeet blogin asentamisesta palvelimelle olisi kenties voinut esittää visuaalisemmin.
Blogimarkkinointi ei ehkä mullista omaa bloggaamistani, mutta taatusti pala kerrallaan parantaa sitä. Kaikille aloitteleville bloggaajille tämän opuksen pitäisi olla pakollista luettavaa. Blogimaailman ykkösnyrkit voivat käydä kirjasta tarkastamassa, ovatko perusasiat vielä hanskassa.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Näppäilytaito peruskoulun opetusohjelmaan?
Täällä blogissa olen sattunut pari kertaa ottamaan puheeksi näppäilytaidon merkityksen sujuvalle kirjoittamiselle.
Näppäilytaito-aktivistit ovat laittaneet pystyyn verkko-adressin, jonka avulla koetetaan edistää näppäilytaidon opetuksen saamista peruskoulun opetusohjelmaan. Verkko tursuaa kaikenlaisia adresseja eikä niiden vaikutuksesta ole mitään takeita, mutta hyvä, että tässäkin asiassa yritetään.
Mutta eikö näppäilytaidon pitäisi olla myös osa mediakasvatusta ja sen opettamista? Tätä mietin selaillessani viime vuonna ilmestynyttä Opetushallituksen tekemää toimintaohjelmaa Lapset ja nuoret mediaosallistujina. En mielestäni löytänyt toimintaohjelmasta pienintäkään mainintaa siitä, että näppäilytaidon opettaminen voisi olla mediakasvatusta. Löysikö joku muu?
Medialukutaito, jota eri-ikäisille tenaville mediakasvatuksen keinoin koetetaan opettaa, on mielestäni sekoitus tietoa ja taitoa. Ja siellä taitopuolella tietokoneen käyttö on järkyttävän tärkeässä asemassa. Opetellaanhan käsin kirjoittamistakin varten perustekniikka, jonka jälkeen jokaisen oma käsiala muotoutuu sellaiseksi kuin muotoutuu. Yhtä lailla nykyajan koululaisille olisi syytä opettaa koneella kirjoittamisen perustekniikka. Kukin voisi sitten kehittyä siinä niin hyväksi kuin haluaa.
*****
En voi tässä yhteydessä olla puuttumatta OPH:n toimintaohjelman kieleen. Manailin taannoin myyntisuppiloita ja konversioita, mutta kyllä tämä viranomaistenkin kieli on puisevuudessaan aivan omaa luokkaansa. Toimintaohjelman esittelytekstissä on muun muassa seuraavia kuolan suupielestä valumista aiheuttavia sanoja:
toimintaohjelma, tulossopimus, kehittämis- ja toteuttamissuunnitelma, työprosessi, toimeksianto, demokratiakasvatus, toteutuminen
Krooh... Mitä olinkaan sanomassa? Ai niin sitä, että moni viranomainen joutaisi kyllä demokratiakasvatuksen tunnille, sillä kovin demokraattista tällainen tavallista kansalaista vieraannuttava kieli ei ole.
Näppäilytaito-aktivistit ovat laittaneet pystyyn verkko-adressin, jonka avulla koetetaan edistää näppäilytaidon opetuksen saamista peruskoulun opetusohjelmaan. Verkko tursuaa kaikenlaisia adresseja eikä niiden vaikutuksesta ole mitään takeita, mutta hyvä, että tässäkin asiassa yritetään.
Mutta eikö näppäilytaidon pitäisi olla myös osa mediakasvatusta ja sen opettamista? Tätä mietin selaillessani viime vuonna ilmestynyttä Opetushallituksen tekemää toimintaohjelmaa Lapset ja nuoret mediaosallistujina. En mielestäni löytänyt toimintaohjelmasta pienintäkään mainintaa siitä, että näppäilytaidon opettaminen voisi olla mediakasvatusta. Löysikö joku muu?
Medialukutaito, jota eri-ikäisille tenaville mediakasvatuksen keinoin koetetaan opettaa, on mielestäni sekoitus tietoa ja taitoa. Ja siellä taitopuolella tietokoneen käyttö on järkyttävän tärkeässä asemassa. Opetellaanhan käsin kirjoittamistakin varten perustekniikka, jonka jälkeen jokaisen oma käsiala muotoutuu sellaiseksi kuin muotoutuu. Yhtä lailla nykyajan koululaisille olisi syytä opettaa koneella kirjoittamisen perustekniikka. Kukin voisi sitten kehittyä siinä niin hyväksi kuin haluaa.
*****
En voi tässä yhteydessä olla puuttumatta OPH:n toimintaohjelman kieleen. Manailin taannoin myyntisuppiloita ja konversioita, mutta kyllä tämä viranomaistenkin kieli on puisevuudessaan aivan omaa luokkaansa. Toimintaohjelman esittelytekstissä on muun muassa seuraavia kuolan suupielestä valumista aiheuttavia sanoja:
toimintaohjelma, tulossopimus, kehittämis- ja toteuttamissuunnitelma, työprosessi, toimeksianto, demokratiakasvatus, toteutuminen
Krooh... Mitä olinkaan sanomassa? Ai niin sitä, että moni viranomainen joutaisi kyllä demokratiakasvatuksen tunnille, sillä kovin demokraattista tällainen tavallista kansalaista vieraannuttava kieli ei ole.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Tiedän, että olet täällä - Google Analytics valvoo
Piskuinen blogini ei kävijämääriensä puolesta vielä tuki Bloggerin kaistaleveyksiä, mutta se ei estä minua tarkkailemasta, minkälaista kävijäliikennettä täällä on.
Google Analytics minun on pitänyt asentaa jo pieni ikuisuus sitten, mutta lopullisen sysäyksen sille antoi Blogimarkkinointi-kirja, josta minulla on lukematta enää muutama sivu. Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen kirja sai minut vakuuttumaan, että jos en ole tähän mennessä seurannut kävijävirtaa tarkemmin, niin nyt olisi korkea aika.
Blogimarkkinointi-kirjasta teen pian oman postauksensa Eilisen lukemisia -sarjaan.
Google Analytics minun on pitänyt asentaa jo pieni ikuisuus sitten, mutta lopullisen sysäyksen sille antoi Blogimarkkinointi-kirja, josta minulla on lukematta enää muutama sivu. Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen kirja sai minut vakuuttumaan, että jos en ole tähän mennessä seurannut kävijävirtaa tarkemmin, niin nyt olisi korkea aika.
Blogimarkkinointi-kirjasta teen pian oman postauksensa Eilisen lukemisia -sarjaan.
lauantai 24. maaliskuuta 2012
Mainoskieltä 1940-luvulta
Lapsuudenkodin kirjahyllyssä on aina kaikkea hauskaa. Vuoden 1948 Uusi Suomi ja Keskisuomalainen ovat mahdottoman viihdyttävää luettavaa.
Kaikki ei todellakaan ollut ennen paremmin. Niin mukava kuin vanhoja lehtiä onkin nyt selailla, en taatusti tämännäköisiä lehtiä enää tilaisi. Täyteen tupattuja mustavalkoisia sivuja, pieniä suttuisia kuvia ja sinne tänne loikkivia palstajakoja. Nykyjournalismia voi haukkua suut ja silmät täyteen, mutta onpa eteenpäinkin menty.
Viihde- ja kulttuurihistoriallisessa arvossaan omassa luokassaan ovat kunkin aikakauden mainokset.
American Overseas Airlines ja American Airlines mainostavat, että "maukasta ruokaa ja juomia (coctaileja, sherryä, whiskyä) tarjoillaan ilmaiseksi matkan aikana".
Oi niitä aikoja, kun lentomatkustamisessa oli vielä jotakin hohtoa.
Kaikki ei todellakaan ollut ennen paremmin. Niin mukava kuin vanhoja lehtiä onkin nyt selailla, en taatusti tämännäköisiä lehtiä enää tilaisi. Täyteen tupattuja mustavalkoisia sivuja, pieniä suttuisia kuvia ja sinne tänne loikkivia palstajakoja. Nykyjournalismia voi haukkua suut ja silmät täyteen, mutta onpa eteenpäinkin menty.
American Overseas Airlines ja American Airlines mainostavat, että "maukasta ruokaa ja juomia (coctaileja, sherryä, whiskyä) tarjoillaan ilmaiseksi matkan aikana".
Oi niitä aikoja, kun lentomatkustamisessa oli vielä jotakin hohtoa.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Rahvaan laskija kävi
Ovikello soi tänä iltana ja uksen takana odotti Viron tilastokeskuksen värväämä rahvaloendaja, eli väestölaskija.
Kirjoitinkin aiemmin, että Virossa on meneillään väestölaskenta. Se alkoi ajanjaksolla, jolloin ihmiset saivat netissä digitaalisen henkilöntunnistuksen kautta antaa omat tietonsa laskentaan. Jos sitä ei tehnyt, tuli vain alkaa odotella väestölaskijaa ovelle.
Me jo ihmettelimme, onko meidät unohdettu, kun kukaan ei ollut tullut kolkuttelemaan.
Ja kas, näköjään tosiaan olimme jollakin tapaa listoilta pois, sillä varsinaisesti väestölaskija tuli kyselemään, tiedämmekö jotakin naapuriasunnostamme ja sen asukkaista. Heitä on kuulemma hankala saada kiinni. Hämmästys oli suuri, kun kerroimme, että heistä emme tiedä, mutta meitä ei ole vielä laskettu.
Vaan asia saatiin kuntoon. Leppoisa nuori nainen tuli sisälle, avasi läppärinsä ja hetken säädön jälkeen pääsimme vastaamaan kysymyksiin. Mistä lähtien olemme asuneet Virossa? Mikä on kansallisuutemme? Mitä kansallisuutta ovat isovanhempamme? Mitä kieliä puhumme? Mitä kieltä lapsemme puhuvat? Missä lapsemme ovat syntyneet? Millainen koulutus meillä on? Onko meillä vakavia, elämää häiritseviä sairauksia?
Mehän vastasimme. Tähän kaikkeen meni noin puoli tuntia.
Lyhyesti ehdin väestölaskijaa jututtaa ja hän kertoi, että laskettavaa riittää vielä. Monen oven takana kieltäydytään päästämästä väestölaskijaa sisään. Kun kysyin, millä ihmiset tätä perustelevat, hän vastasi, että eivät millään. Ovea ei vain avata.
Olisipa tavattoman mielenkiintoista kuulla sellaisten ihmisten näkemyksiä, jotka eivät väestölaskijaa kotiinsa päästä.
Tähän iltaan klo 23.00 mennessä on Virossa laskettu 1 271 003 ihmistä. Sekin selviää väestölaskennan nettisivulta.
Kirjoitinkin aiemmin, että Virossa on meneillään väestölaskenta. Se alkoi ajanjaksolla, jolloin ihmiset saivat netissä digitaalisen henkilöntunnistuksen kautta antaa omat tietonsa laskentaan. Jos sitä ei tehnyt, tuli vain alkaa odotella väestölaskijaa ovelle.
Me jo ihmettelimme, onko meidät unohdettu, kun kukaan ei ollut tullut kolkuttelemaan.
Ja kas, näköjään tosiaan olimme jollakin tapaa listoilta pois, sillä varsinaisesti väestölaskija tuli kyselemään, tiedämmekö jotakin naapuriasunnostamme ja sen asukkaista. Heitä on kuulemma hankala saada kiinni. Hämmästys oli suuri, kun kerroimme, että heistä emme tiedä, mutta meitä ei ole vielä laskettu.
Vaan asia saatiin kuntoon. Leppoisa nuori nainen tuli sisälle, avasi läppärinsä ja hetken säädön jälkeen pääsimme vastaamaan kysymyksiin. Mistä lähtien olemme asuneet Virossa? Mikä on kansallisuutemme? Mitä kansallisuutta ovat isovanhempamme? Mitä kieliä puhumme? Mitä kieltä lapsemme puhuvat? Missä lapsemme ovat syntyneet? Millainen koulutus meillä on? Onko meillä vakavia, elämää häiritseviä sairauksia?
Mehän vastasimme. Tähän kaikkeen meni noin puoli tuntia.
Lyhyesti ehdin väestölaskijaa jututtaa ja hän kertoi, että laskettavaa riittää vielä. Monen oven takana kieltäydytään päästämästä väestölaskijaa sisään. Kun kysyin, millä ihmiset tätä perustelevat, hän vastasi, että eivät millään. Ovea ei vain avata.
Olisipa tavattoman mielenkiintoista kuulla sellaisten ihmisten näkemyksiä, jotka eivät väestölaskijaa kotiinsa päästä.
Tähän iltaan klo 23.00 mennessä on Virossa laskettu 1 271 003 ihmistä. Sekin selviää väestölaskennan nettisivulta.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Viron presidentti kannustaa sujuvan näppäilytaidon opiskeluun
Tänään Virossa on emakeele päev, eli äidinkielen päivä.
Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves oli pitänyt puheen äidinkielen päivän konferenssissa ja nostanut puheenvuorossaan esiin myös sujuvan kirjoitustekniikan tärkeyden.
Ilves kannusti puheessaan nuoria kirjoittamaan ajatuksiaan paperille - tai tietokoneen ruudulle. Hän muistutti, että asioiden kirjoittaminen selkeyttää aina omaa ajattelua.
Tähän liittyen Ilves huomautti, että on harmillista, että usein liian hidas kirjoitustekniikka ei anna nopeasti juoksevien ajatusten lennähtää paperille halutulla tavalla.
"Ajatuksia ei pidä hidastaa, vaan kättä nopeuttaa", totesi Ilves.
Ilveksen mukaan sujuvaa tietokoneella kirjoittamisen tekniikkaa ei hänen mukaansa Virossa opeteta lapsille ja nuorille järjestelmällisesti, vaikka syytä olisi. Hän myös toivoi, että viron kielen kymmensormijärjestelmän oppimiseksi kehitettäisiin sopivia ohjelmistoja.
Näitä ajatuksia minun on helppo kannattaa. Satuin joulukuussa postaamaan samasta aiheesta.
Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves oli pitänyt puheen äidinkielen päivän konferenssissa ja nostanut puheenvuorossaan esiin myös sujuvan kirjoitustekniikan tärkeyden.
Ilves kannusti puheessaan nuoria kirjoittamaan ajatuksiaan paperille - tai tietokoneen ruudulle. Hän muistutti, että asioiden kirjoittaminen selkeyttää aina omaa ajattelua.
Tähän liittyen Ilves huomautti, että on harmillista, että usein liian hidas kirjoitustekniikka ei anna nopeasti juoksevien ajatusten lennähtää paperille halutulla tavalla.
"Ajatuksia ei pidä hidastaa, vaan kättä nopeuttaa", totesi Ilves.
Ilveksen mukaan sujuvaa tietokoneella kirjoittamisen tekniikkaa ei hänen mukaansa Virossa opeteta lapsille ja nuorille järjestelmällisesti, vaikka syytä olisi. Hän myös toivoi, että viron kielen kymmensormijärjestelmän oppimiseksi kehitettäisiin sopivia ohjelmistoja.
Näitä ajatuksia minun on helppo kannattaa. Satuin joulukuussa postaamaan samasta aiheesta.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Tiistaovi ja paha silmä
Oven edustalla tuli vastaan myös kaksi laitapuolen kulkijaa, jotka olisivat ilmeisesti halunneet tehdä lähempää tuttavuutta taskujeni sisälmysten kanssa sillä aikaa, kun olin kumartunut kiinnittämään lasta turvaistuimeen. Tajusin lähestymisyritykset ajoissa, nousin äkäisesti pystyyn ja katsoin pahasti. Se riitti. Herrat päättivätkin vaihtaa suuntaa, jatkaa matkaa ja toivottelivat venäjäksi hyvää päivää.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Smart Board In The Ghetto
Tallinnan Lasnamäen kaupunginosaa ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa kauniiksi. Henkeäni alkaa ahdistaa joka kerta, kun ajan Lasnamäen läpi.
Mutta onneksi kaupunginosan sisällä voi päätyä lämpimiin, mukaviin kohtaamisiin.
Olen mukana Virossa asuvien suomalaisten vapaaehtoisverkostossa, jonka jäsenet käyvät virolaisissa kouluissa kertomassa oppilaille esimerkiksi Suomesta, suomalaisuudesta ja suomen kielestä. Kyläilykohteina ovat koulut, joissa opiskellaan suomea. Täkäläiset opettajat toivovat kovasti, että suomea opiskelevat kuulisivat kieltä myös meidän natiivien kielenpuhujien suusta.
Tein tänään tällaisen reissun kahteen virolaislukioon. Toinen oli hieman Tallinnan ulkopuolella sijaitseva täysin vironkielinen lukio ja toinen lasnamäkeläiskoulu, jossa oikeastaan kaikki oppilaat ovat venäjänkielisiä.
Reissu oli jälleen mainio testi sille, miten omat mielikuvat ja ennakkokäsitykset pitävät paikkaansa. Vironkielisempi koulu oli ulkoa päin katsoen harmaa neuvostorakennus, mutta sisällä koulutalossa olisi voinut kuvitella olevansa missä tahansa modernissa suomalaiskoulussa. Tilat olivat kauniit ja valoisat.
Oppilaat olivat herttaisia ja kuuntelivat kiltisti, mutta kuten vähän arvelin, oma-aloitteisia kysymyksiä ja keskustelua ei heistä kovasti irronnut. En moiti - aivan samanlainen sitä oli itsekin!
Toisessa vierailukohteessani Lasnamäellä oli erilainen meininki. Opiskelijat katselivat vierasta jotenkin uteliaammin ja avoimemmin silmin ja näin, että kaikilla oli edessään vihkot täynnä vieraalle kirjoitettuja kysymyksiä, joita he innokkaasti esittivät ja joihin parhaani mukaan tunnin ajan vastasin. Vastauksistani opiskelijat tekivät ahkerasti muistiinpanoja. Kokemukseni siitä, että venäjänkieliset virolaiset ovat lähes poikkeuksetta virolaisia avoimempia, sosiaalisempia ja rohkeampia, piti paikkansa täälläkin.
Kyläilykohteeni Lasnamäellä sijaitsi keskellä kurjaa betoniviidakkoa. Koulurakennus oli parhaat päivänsä nähnyt. Silti sisällä luokkahuoneessa pääsin opiskelijoiden kohtaamisen lisäksi opettelemaan Smart Boardin käyttöä. Luokassa ei ollut liitu- tai tussitaulua, vaan pelkkä SB. Kun tajusin, että SB-kynästä ei tulekaan väriä taululle, säntäsi ryhmän ainoa nuori mies hätiin ja käynnisti tietokoneen ja videotykin. Opiskelijat saivat myös annoksen poro-huumoria, kun minä koetin ymmärtää, miten elektroninen taulusieni toimii.
Ja koska Virossa mitään ei tapahdu ilman kukkien antamista, pääsin minä kouluvierailulta kotiin upea kukkakimppu mukanani.
Lisäksi mukaan tuli muisto mukavasta kokemuksesta. Enkä nähnyt yhdenkään opiskelijan nukahtavan. Työvoitto!
Mutta onneksi kaupunginosan sisällä voi päätyä lämpimiin, mukaviin kohtaamisiin.
Olen mukana Virossa asuvien suomalaisten vapaaehtoisverkostossa, jonka jäsenet käyvät virolaisissa kouluissa kertomassa oppilaille esimerkiksi Suomesta, suomalaisuudesta ja suomen kielestä. Kyläilykohteina ovat koulut, joissa opiskellaan suomea. Täkäläiset opettajat toivovat kovasti, että suomea opiskelevat kuulisivat kieltä myös meidän natiivien kielenpuhujien suusta.
Tein tänään tällaisen reissun kahteen virolaislukioon. Toinen oli hieman Tallinnan ulkopuolella sijaitseva täysin vironkielinen lukio ja toinen lasnamäkeläiskoulu, jossa oikeastaan kaikki oppilaat ovat venäjänkielisiä.
Reissu oli jälleen mainio testi sille, miten omat mielikuvat ja ennakkokäsitykset pitävät paikkaansa. Vironkielisempi koulu oli ulkoa päin katsoen harmaa neuvostorakennus, mutta sisällä koulutalossa olisi voinut kuvitella olevansa missä tahansa modernissa suomalaiskoulussa. Tilat olivat kauniit ja valoisat.
Oppilaat olivat herttaisia ja kuuntelivat kiltisti, mutta kuten vähän arvelin, oma-aloitteisia kysymyksiä ja keskustelua ei heistä kovasti irronnut. En moiti - aivan samanlainen sitä oli itsekin!
Toisessa vierailukohteessani Lasnamäellä oli erilainen meininki. Opiskelijat katselivat vierasta jotenkin uteliaammin ja avoimemmin silmin ja näin, että kaikilla oli edessään vihkot täynnä vieraalle kirjoitettuja kysymyksiä, joita he innokkaasti esittivät ja joihin parhaani mukaan tunnin ajan vastasin. Vastauksistani opiskelijat tekivät ahkerasti muistiinpanoja. Kokemukseni siitä, että venäjänkieliset virolaiset ovat lähes poikkeuksetta virolaisia avoimempia, sosiaalisempia ja rohkeampia, piti paikkansa täälläkin.
Kyläilykohteeni Lasnamäellä sijaitsi keskellä kurjaa betoniviidakkoa. Koulurakennus oli parhaat päivänsä nähnyt. Silti sisällä luokkahuoneessa pääsin opiskelijoiden kohtaamisen lisäksi opettelemaan Smart Boardin käyttöä. Luokassa ei ollut liitu- tai tussitaulua, vaan pelkkä SB. Kun tajusin, että SB-kynästä ei tulekaan väriä taululle, säntäsi ryhmän ainoa nuori mies hätiin ja käynnisti tietokoneen ja videotykin. Opiskelijat saivat myös annoksen poro-huumoria, kun minä koetin ymmärtää, miten elektroninen taulusieni toimii.
Ja koska Virossa mitään ei tapahdu ilman kukkien antamista, pääsin minä kouluvierailulta kotiin upea kukkakimppu mukanani.
Lisäksi mukaan tuli muisto mukavasta kokemuksesta. Enkä nähnyt yhdenkään opiskelijan nukahtavan. Työvoitto!
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Perjantaitunnelmissa
Olen monena aamuna bussipysäkillä seistessäni ihmetellyt tien varressa päivästä toiseen seisovaa punaista, kehnokuntoista Ladaa, jonka kylkeen on valkoisella värillä maalattu teksti "joogilaen.ee" eli "juomalaina.ee".
Olen arvellut sen olevan opiskelijoiden bileauto, mutta silti on tehnyt mieli tarkastaa, onko kyseessä toimiva nettisivu.
Eilen vilkaisin, onko osoite käytössä. On se.
Kyseessä tosiaan on tallinnalainen firma, joka lainaa juomia, lähinnä alkoholia. Lainaukset tehdään soittamalla palvelunumeroon. Juomalainaamo toimii klo 22.00 - 7.00.
Lähetti tuo lainaajalle halutut juomat, ja lainaaja maksaa niistä pantin. Myöhemmin lainaajan pitää palauttaa samanlaiset juomat takaisin firmalle, jolloin hän myös saa pantin takaisin.
Nähtävästi tämänkaltainen bisnes ei ole mitenkään tavatonta, sillä nettisivulla on myös asiakkaiden käyttäjäkokemuksia tästä palvelusta ja siellä mainitaan "viinataksit", joihin verrattuna Joogilaen on kuulemma paljon parempi.
Kyllä tässä taas naiivi maalaistyttö on ihmeissään suuren maailman palvelutarjonnan edessä.
Ja ah: firman lainattavien tuotteiden valikoimaan kuuluvat myös kondomit.
Hyvää viikonloppua!
Olen arvellut sen olevan opiskelijoiden bileauto, mutta silti on tehnyt mieli tarkastaa, onko kyseessä toimiva nettisivu.
Eilen vilkaisin, onko osoite käytössä. On se.
Kyseessä tosiaan on tallinnalainen firma, joka lainaa juomia, lähinnä alkoholia. Lainaukset tehdään soittamalla palvelunumeroon. Juomalainaamo toimii klo 22.00 - 7.00.
Lähetti tuo lainaajalle halutut juomat, ja lainaaja maksaa niistä pantin. Myöhemmin lainaajan pitää palauttaa samanlaiset juomat takaisin firmalle, jolloin hän myös saa pantin takaisin.
Nähtävästi tämänkaltainen bisnes ei ole mitenkään tavatonta, sillä nettisivulla on myös asiakkaiden käyttäjäkokemuksia tästä palvelusta ja siellä mainitaan "viinataksit", joihin verrattuna Joogilaen on kuulemma paljon parempi.
Kyllä tässä taas naiivi maalaistyttö on ihmeissään suuren maailman palvelutarjonnan edessä.
Ja ah: firman lainattavien tuotteiden valikoimaan kuuluvat myös kondomit.
Hyvää viikonloppua!
torstai 8. maaliskuuta 2012
Tää vajoais nyt myyntisuppiloon
Ystävä vinkkasi internet-markkinointifirmasta, jonka käyttämä suomen kieli on, krhm, miten sen nyt sanoisi kauniisti...
karseaa.
Vai mitä te ajattelette näistä:
"Markkinointi- ja myyntisuppilon keskiosassa on kyse siitä, miten konvertoitsaamastasi liikenteestä prospekteja ja liidejä. Sekä miten suunnittelet ja toteutat markkinointiautomaatiota siten, että liideistä ja prospekteista tulee todennäköisimmin ostavia asiakkaita. Työkaluina käytetään toimintaan ohjaavia elementtejä, saapumissivuja, blogi-artikkeleita, konversiolomakkeita, sähköpostimarkkinointia ja sosiaalista mediaa."
"Sinulla tulee olla hyvät työkalut markkinointiautomaatiota (lead nurturing) varten. Jo siinä vaiheessa kun luot toimintaan ohjaavan elementin (call-to-action) ja konvertointisaapumissivun (landing page) tulee sinulla olla markkinointiautomaatio suunniteltu ja toteutettu. Kun kävijä on konvertoitunut liidiksi, siirtyy hän automaattisesti siihen vaalmisohjelmaan mikä kyseiseen lomakkeeseen on liitetty. Markkinointiautomaation tehtävä on opastaa potentiaalista asiakasta suppilossa eteenpäin kohti lopullista päämäärää; ostotapahtumaa. Markkinointiautomaatio toteutetaan sähköpostien avulla. "
karseaa.
Vai mitä te ajattelette näistä:
"Markkinointi- ja myyntisuppilon keskiosassa on kyse siitä, miten konvertoitsaamastasi liikenteestä prospekteja ja liidejä. Sekä miten suunnittelet ja toteutat markkinointiautomaatiota siten, että liideistä ja prospekteista tulee todennäköisimmin ostavia asiakkaita. Työkaluina käytetään toimintaan ohjaavia elementtejä, saapumissivuja, blogi-artikkeleita, konversiolomakkeita, sähköpostimarkkinointia ja sosiaalista mediaa."
"Sinulla tulee olla hyvät työkalut markkinointiautomaatiota (lead nurturing) varten. Jo siinä vaiheessa kun luot toimintaan ohjaavan elementin (call-to-action) ja konvertointisaapumissivun (landing page) tulee sinulla olla markkinointiautomaatio suunniteltu ja toteutettu. Kun kävijä on konvertoitunut liidiksi, siirtyy hän automaattisesti siihen vaalmisohjelmaan mikä kyseiseen lomakkeeseen on liitetty. Markkinointiautomaation tehtävä on opastaa potentiaalista asiakasta suppilossa eteenpäin kohti lopullista päämäärää; ostotapahtumaa. Markkinointiautomaatio toteutetaan sähköpostien avulla. "
Voihan tietysti olla, että teksti on tarkoitettu piinkoville it-ammattilaisille, joille konvertoinnit, suppilot, prospektoinnit, liidit ja konvertointisaapumissivut ovat selvää pässinlihaa.
Jos taas on tarkoitus saada firman asiakkaaksi esimerkiksi pk-yrityksiä, jotka koettavat saada nettisivuilleen enemmän liikennettä ja sitä kautta yritykselleen enemmän asiakkaita, on tällä markkinointifirmalla vielä hieman petraamista omassa viestinnässään.
Mitäpä sitä yrityksen markkinoinnissa kirjoittamisen ammattilaisia käyttämään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)