keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Miltä suru näyttää?

Tämä kuva on melkein kahden vuoden takaa. Nuo valkoiset ovat nenäliinoja.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Juuri oikeenlaista kemiaa

Kolmannen adventin kunniaksi meillä on joulun värisävyjä lasten pikku professori -kokeissa. Soodalla, astianpesuaineella, karamellivärillä ja etikalla saa aikaan varsin hauskan kuohuefektin.



(No, tuliko Neon 2 -korvamato?)

lauantai 13. joulukuuta 2014

Näkyy sinistä - toistaiseksi

No nyt täällä blogissa on tämän näköistä. Vaihdoin ulkoasun vieläkin yksinkertaisempaan (=haukotuttavan tylsään) ja mietin, mistä löytyisi se askarteluinto, että etsisi maailman miljoonista ulkoasupohjista oikeasti itseänsä miellyttävän.

Toistaiseksi siis tämän näköistä ja joskus myöhemmin taas jonkin muun näköistä.

torstai 11. joulukuuta 2014

Vuoteni internetissä

Joulukuusilähetti toi tänään internetin kautta tilaamani kuusen kotipihalleni.

Joulupuuta jalkaansa asetellessani mietin, kuinka tämänkin asian voi Virossa hoitaa internetin kautta.

Ei ole enää mikään uutinen, että Viro on internetin ja tietotekniikan käytössä maailman huippua. Päätin tehdä loppuvuoden kunniaksi koosteen siitä, millaisia palveluja olen netissä käyttänyt.


- Olen hoitanut ruokaostokset netin kautta.

- Olen tilannut joulukuusen netin kautta.

- Olen tilannut ruohonleikkurin korjauksen netin kautta.

- Olen tilannut kauneushoitola-ajan netin kautta.

- Olen asioinut perintöasioissa täkäläisen käräjäoikeuden kanssa netitse. Tai en vain "asioinut", vaan hoitanut koko lupaprosessin netin kautta. Tämä on minusta kaikkein hämmästyttävintä. Ei kerrassaan minkäänlaista paperisen lomakkeen kuljettamista minnekään, vaan hakemukset luodaan e-toimik-nimisessä palvelussa, allekirjoitukset annetaan sähköisenä ja kas - notaarin päätökset ilmestyvät aikanaan samaan e-toimik-systeemiin.

- Olen hoitanut kaikki pankkiasiani netissä.

- Olen tehnyt veroilmoitukseni netissä (ja palautukset olivat tilillä muutama päivä ilmoituksen teon jälkeen).

- Olen äänestänyt europarlamenttivaaleissa netissä.

- Olen hakenut netissä työtäni varten täkäläisen rikosrekisteriotteen. Se singahti sähköpostiini ennen kuin ehdin sulkea ohjelmaa koneellani.

- Olen tarkastanut autoni rekisteröintitiedot ja muut tiedot täkäläisen autorekisterikeskuksen tietojärjestelmästä.

Tarvitaan virolainen id-kortti ja kortinlukija, ja virolaisten viranomaisten palvelut ovat tässä silmieni edessä ruudulla. Ei voi valittaa.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Eilinen Instagramissa

Kun nyt muutenkin tulee roikuttua tosi vähän netissä (kuulettehan ironian), avasin tänään oman Instagram-tilin. Linkki sinne löytyy tuolta oikeasta palkista.

Perustelen tämänkin sosiaalisen median käytön sillä, että täytyyhän minun ymmärtää, mistä oppilaani puhuvat.

Tarkoitus on lisätä Insta-seinälle yleisiä Tallinnan näkymiä sekä kiinnostavia yksityiskohtia kaupunkikuvasta ja erilaisista (virolaisista) ilmiöistä. Kotini seinien sisälle ja lasteni iholle ei kuvien kautta pääse.

Saapa nähdä, mitä tästä tulee. Jos ei natsaa, niin sitten ei.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Itsenäisesti

Itsenäisyyspäivänä meidän perheemme elämä romahti, kun saimme tiedon mieheni sairaudesta. Se oli musta, hurja, epätodellinen päivä täynnä sellaista suonet tukkoon lyövää kuolemankauhua, mitä ei oikein osaa kuvitella ja mitä en enää edes pystyisi tuntemaan. Onneksi.

Ajatella, että senkin päivän päätteeksi on mennyt nukkumaan ja herännyt seuraavana aamuna puuronkeittoon. Nyt päivästä on taas vuosi enemmän aikaa. Näinä vuosina on pitänyt monta kertaa hengittää syvään, ja herätä yhä uudestaan puuronkeittoon. Kun ei sinne kauhuunkaan voi jäädä, sillä sitä ei jaksa.

Ja siitä se lähtee. Yhden askeleen jaksaa aina ottaa, eikä pidemmälle tarvitsekaan ajatella.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Riemukuplassa

Olihan taksimatka tänään. Kävin kesken työpäivän hammaslääkärissä. Aikataulun sujuvoittamiseksi matkasin taksilla.

Menomatka maksoi 3,20 euroa. Se oli käypä hinta lyhyestä etapista Tallinnan keskustan alueella.

Takaisin töihin lähdin vauhdilla. Pää pöllyssä puudutusaineista ja tunnin yhtäjaksoisesta suun aukipitämisestä nappasin lennosta ensimmäisen kadun varressa seisoneen taksin. Ei ehkä olisi pitänyt.

Mitään kamalaa ei tapahtunut, mutta hassua ja lompakkoa tyhjentävää vain.

Kun istahdin autoon, tajusin, että nyt ei ole ihan normaali taksi kyseessä. Ratin takana istui tyyppi, jolta oli selvästi mennyt Woodstock pitkäksi. Taksin sisus oli vuorattu kirjavilla virkkaustöillä. Ikkunoiden ympärykset oli koristeltu höyhenillä ja erilaisilla pähkinänkuorilla. Penkit oli päällystetty kirjavilla kankailla. Unisiepparit roikkuivat katossa ja jonkin suitsukkeen tuoksunkin saattoi tuntea.

Tein sekunnissa perinteisen skannauksen: hinnasto on näkyvissä, mittari on, kuskin taksilupakortti on. Periaatteessa siis kaikki kunnossa. Tosin huomasin, että mittarissa oli jo valmiina kaksi euroa suurempi lähtöhinta kuin mitä ikkunaan liimattu hinnasto kertoi. Huomautin siitä ratin takana istuvalle hipille, joka sanoi ystävällisesti, että ilman muuta kaksi euroa vähennetään hinnasta. Jep jep.

Sitten alkoi auton käynnistäminen. Ei ihan meinannut startata. Kuski valitteli, että auto oli kyllä aiemmin päivällä käynnistynyt hyvin, mutta jostakin syystä ei vain meinannut nyt lähteä. Olin jo käsi ovenkahvassa nousemassa pois, kun kulkupeli lähti käyntiin.  Siis matkaan.

Lyhyellä matkalla tämä elämäntapaintiaani ehti pohtia monia ihmisen terveyteen liittyviä seikkoja. Kuinka hän kävelee nyt joulukuussakin paljain varpain ja käy avannossa. Ei kuulemma tarvitse lääkärillä käydä. Hän muistutti minua päähineen käytöstä pakkasella. Lisäksi hän selvitti, kuinka monet sairaudet ovat yleensä ihmisen itsensä aiheuttamia, koska unohdamme keskustella oman kehomme kanssa. "Jos jalka on kipeä, niin voi kysyä itseltään, onko koskaan kysynyt omalta jalaltaan, kuinka se voi", mies valisti. Hän oli kuulemma opiskellut Siperiassa näitä elämäntaitoihin liittyviä juttuja.

Mies puhui tauotta, ja myös taksimittari raksutti vilkkaasti. Kun mittarissa oli 11 euroa, pyysin pysäyttämään auton ja vähentämään hinnasta sen 2 euroa, joka oli lähtiessä ylimääräistä. Muistutan: kaupunkin tullessani toisen taksifirman autolla tismalleen sama matka maksoi 3,20 euroa.

Koska en oikein osaa räyhätä, en jaksanut alkaa valittaa hinnasta, joka oli matkaan suhteutettuna aivan järjetön. Kävelin loppumatkan töihin.

Rahat meni, mutta olihan tässä tavallaan viihdearvoa. Ei silti tarvitse aivan noin pimeään taksiin enää astua.

torstai 27. marraskuuta 2014

Ruokatilaus saapui

Eilen kerroin, että tilasin ensimmäistä kertaa arkiset ruokaostokset netistä löytyneen ruokakauppapalvelun kautta.

Homma toimi hyvin: lähetti toi ostoskassit tänään siihen aikaan kuin olin halunnutkin, ja sisältö vastasi tilaustani.

Aamupäivällä minulle soitettiin tästä nettimyymälästä ja kysyttiin, sopiiko minulle noin parin kiloinen painoinen hunajameloni. Olin laittanut tilaukseen "1 hunajameloni", minkä arvelin tarkoittavan, että lähetti tuo yhden hunajamelonin. Mutta se tarkoitti nähtävästi sitä, että tilasin kilon melonin.

Mutta minuun siis ystävällisesti otettiin yhteyttä ja kysyttiin, sopiiko kaksikiloinen etelän hetelmä vai vaihdanko tuotteen johonkin muuhun. Jotenkin huvittava puhelinkeskustelu, mutta oivallista asiakaspalvelua toki.



Tuotteet oli siististi pakattu paperikasseihin, ja mm. maitopussit oli pakattu vielä erikseen muovipussiin ja ladottu kassin päälle. Eli oli joku sentään vähän pakkaamista ajatellut.

Tämän kokemuksen perusteella käytän palvelua toistekin, jos tarkoitus on tilata vain kuivatarvikkeita ja selkeitä, tuttuja tuotteita, kuten maitoa, juustoa ja jogurttia.

Jos taas pitäisi ostaa enemmän hedelmiä ja vihanneksia sekä kalaa ja lihaa, haluan kyllä tehdä kierroksen kauppaan. Tuoretuotteita ostaessa tahdon itse nähdä, mitä ostoskoriin menee.

Hassua on se, että tällaisen palvelun käyttäminen tuntuu nololta. Huomaan väkisin ajattelevani, onkohan tämä tarpeellista ja mitä sitä nyt lähettiä juoksuttaa, kun voisin itsekin käydä. Entä mitä naapuritkin miettivät, kun minun ovelleni tuodaan ruokakasseja. Argh, voi kun osaisi joskus olla vähän vähemmän suomalainen ja ihan vain nauttia siitä, että tällaistakin on!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ruokakauppa verkossa

Vähänkö nyt jännittää!

Tässä päivänä muutamana Prisman käytäviä laahustaessani mietin, miten kiva olisi, jos joku muu hoitaisi kaupassa käynnin.

Tuumasta toimeen. Aloin etsiä netistä tietoa, onko Virossa tällaisia "kauppakassipalveluja". Kiitos Twitter-keskustelujen, löytyi netimarket.ee, johon olen tänä iltana näpytellyt ostostilauksen.



Huomenna johonkin aikaan ovelleni pitäisi ilmestyä lähetti, joka tuo minulle tilaamani maidot, leivät, juustot, jauhot, vessapaperit ja suklaat. Ostokset olen jo maksanut verkkopankissa.

Kun ostosten hinta ylittää 35 euroa, on kotiinkuljetus maksuton.

Yllä olevassa kuvassa on näkymä palvelun nettisivulta. Tuotteista on kuva, ja lisa korvi -nappulasta tuote lisätään ostoskoriin.

Palaan asiaan!