Tippaleivät ovat lähipäivinä vaarassa mennä meikäläiseltä enemmänkin solmuun, sillä olen päättänyt osallistua kuukauden mittaiseen blogihaasteeseen.
Blogathon-blogihaasteen järjestää WordCount-blogi, jonka löysin Kaliforniassa-asumisen aikoinani. Blogia pitää Portlandin kaupungissa Oregonin osavaltiossa asuva vapaa kirjoittaja Michelle Rafter. Tämä on viides hänen järjestämänsä Blogathon.
Rafteria en tunne henkilökohtaisesti ollenkaan, mutta blogiansa olen nyt vuoden verran lukenut ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille freelance-kirjoittamisesta kiinnostuneille. Rafter käsittelee ammattitaitoisesti ja avoimesti lähes kaikkea free-kirjoittamiseen liittyvää. Lukaiskaapa vaikkapa blogin Greatest Hits -sivulta listat hänen suosituimmista postauksistaan. Tuohon listaan olen itse palannut lukuisia kertoja ja oppinut paljon.
Blogathonin perusajatus on simppeli: osallistujan tulee toukokuun aikana tehdä blogipostaus joka päivä. Armottomille, (lähes) ammattimaisesti bloggaaville kirjoittajajyrille tämä ei liene mikään asia. Meille muille jokapäiväinen bloggaaminen ei ole aivan niin kepeä juttu, mutta nytpä sitä kokeillaan.
Toisen haasteen Blogathoniin osallistumisessa tuo se, että aion vaihtaa kirjoituskielen monissa postauksissa englanniksi. Tämä sen takia, että Blogathonin osallistujien välillä tavoiteltava yhteisöllisyys olisi edes jotenkin mahdollista. Olisi esimerkiksi järjetöntä kirjoittaa vieraspostausta suomen kielellä amerikkalaiseen blogiin.
Olen aina vannonut, että en kirjoita julkisesti millään muulla kielellä kuin suomeksi. Nyt aion heittäytyä tähän etukäteen jo hieman nolostuttavaan kielihaasteeseen ja katsoa, mitä lontooksi kirjoittamisesta tulee. Hyvää oppia se taatusti on. Vaikka englanniksi paljon luenkin, en kirjoita sillä juuri koskaan.
Miksi tähän sitten pitää lähteä? No ihan silkasta kokeilunhalusta. Maailmassa on varmasti ziljoonia eri blogihaasteita, mutta jos johonkin, niin tutun, hyvän blogin ammattimaisesti järjestettyyn haasteeseen on luontevaa lähteä mukaan.
On aivan varma, että joinakin päivinä juttua ei meinaa irrota. Koetankin olla armollinen itselleni ja muistaa, että jos kaikkina 31 päivänä en postausta saa kasaan, koko maailmaa ei ala osoittaa minua sormella ja haukkua luuseriksi. Mutta tietäen itseni ja verenhimoisen kilpailuviettini haluaisin uskoa, että kuukauden päästä olen yhtä täysillä tehtyä kokemusta rikkaampi.
Huomenna on siis luvassa Blogathonin startti, in English.
Sitä ennen paiskataan hölmöt lasit nenälle, kutistunut Fredrikson päälaelle ja keskitytään kuuntelemaan lupaavaa poks-ääntä. Riemuisaa kevään juhlaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sananen! Ole samaa mieltä, eri mieltä, haasta, korjaa virhe, ihmettele, anna lisätietoa, mitä tahansa, omalla nimelläsi tai nimimerkillä, mutta pysy asiallisuuksissa.