Pieni maa ja pienet lukemat. Viron viime vuoden myydyin kirja oli Aive Luigelan keittokirja Tervise kokaraamat. Sitä kävi kaupaksi 13 183 kappaletta.
Suomessa viime vuoden myydyin kirja oli Sääpäiväkirja 2012, jota myytiin 176 300 nidettä. Se on paljon enemmän kuin Suomen eniten myyty kaunokirjallinen teos, Laila Hirvisaaren Minä, Katariina, jota sitäkin sentään myytiin melkoisesti, 83 900 kappaletta.
Sen sijaan Virossa menestyneimmän kaunokirjallisen teoksen myyntimäärä on surullisen ja liikuttavan pieni - 3 297 kappaletta. Sillä lukemalla Indrek Hardlan romaani Apteeker Melchior ja timuka tütar. III osa on kaikkien myytyjen kirjojen listalla vasta sijalla 27.
Sanomalehti Postimees uutisoi aiheesta tiistaina 31.1.2012 otsikolla Ilukirjandust ei osteta! (Kaunokirjallisuutta ei osteta!) Viron kustantajien liitossa ollaan kallella kypärin - vuosikausiin ei ole kirjamyynnissä nähty näin piskuisia lukemia. Jutun mukaan 5 000 myydyn kirjan raja on virolaisessa kirjamyynnissä "maaginen". Sen ylitti viime vuonna vain 13 kirjaa, kun esimerkiksi vuonna 2007 määrään pääsi vielä 34 kirjaa.
Parina viime vuonna kirjojen myyntiä ovat lisänneet muutama valtaisa hitti, kuten Sofi Oksasen Puhdistus (viroksi Puhastus) sekä Andrus Kivirähkin Mees, kes teadis ussisõnu. Nyt kumpikaan ei ole enää kaunokirjojen kärkikymmenikössä.
Eniten myytyjen kirjojen listaa hallitsevat siis täysin tietokirjat ja erityisesti keittokirjat. Postimees huomioi, että sadan eniten myydyn kirjan joukossa on peräti 16 keittokirjaa. Positiivista virolaisen kirjallisuuden kannalta asiassa on se, että näistä 16 kirjasta vain yksi on ulkomaisen kirjoittajan tekemä.
Kansan syvät rivit hönkivät kirjojen myynnin vähenemisen pääasialliseksi syyksi sen, että kirjojen hinnat ovat nousseet liikaa.
Kiinnostava nähdä, millaisia keskusteluja lähipäivinä aiheesta on tiedotusvälineissä luvassa. Varmasti lukemat poikivat analyysin jos toisenkin.
(Suomen myyntilukemia koskevat tiedot ovat peräisin Suomen Kustannusyhdistyksen tilastosta)
No on kyllä hurjan alhaiset lukemat Suomeen verrattuna. :-o Enpä olisi arvannut, minun mielessäni Viro yhdistyy kyllä kirjallisuuden arvostukseen, mitä nyt muutamia virolaisia tuttavaperheitä on ollut.
VastaaPoistaNo niin on. Sen verran aiheesta tuli täydentävää tietoa seuraavan päivän lehdessä, että ekassa lehtijutussa puuttui vielä muutaman kustantajan tiedot kokonaan ja siellä joukossa oli jokunen varsin hyvin myynyt romaani. Tilanne ei siis ole aivan niin synkkä, kuin nuo ekat tiedot antoivat ymmärtää, mutta kyllä lukemat siltikin aika vaatimattomat ovat.
VastaaPoistaMinulla on myös ollut vahva mielikuva siitä, että virolaiset arvostavat lukemista, kirjallisuutta ja erityisesti omaa kirjallisuuttaan. Niin se mielestäni on edelleen ja oman kulttuuriperimän tunnustamiseen liittyy minusta edelleen jotenkin erilaista arvokkuutta kuin vaikkapa Suomessa. Mutta nähtävästi tälläkin saralla on monenlaista murrosta, joista tämä kirjamyynnin väheneminen voi olla yksi näyte. Korostan, että tämä on vain perstuntumaani kohta neljän vuoden täällä asumisen jälkeen, en voi pohjata tätä mihinkään tilastoon tai tutkimukseen.