Minulla on Eilisen uutisten lisäksi toinen blogi, jota olen kirjoittanut anonyymisti keväästä 2008 lähtien. Kun kirjoitan siihen, saan tekstin kuulostamaan täsmälleen itseltäni. Postaukset syntyvät yleensä hyvin nopeasti ja vaivattomasti. Nautin siitä, että teksti tuntuu omalta ja luontevalta.
Sitten perustin Eilisen uutisia -blogin ja sairastuin ramppikuumeeseen.
Yhtäkkiä tekstistäni katosi rentous. Oma ääni tuntui katoavan täysin. Parempaan suuntaan olen menossa, mutta edelleen tämän blogin tyyli hakee itseään.
Tyylin hakeminen on tietysti sallittua ja jopa suotavaa. Tuskin kovinkaan moni blogi on ollut alusta lähtien täysin timanttista tavaraa.
Mutta on ollut todella hämmästyttävää ja hyvin opettavaista tajuta tämä asia. Ihan sama minä istuu näppiksen takana kumpaankin blogiin kirjoittaessa, mutta silti jutulla tuntuu olevan eroa kuin yöllä ja päivällä! Miten ihmeessä omalla nimellä kirjoittaminen voi vaikuttaa näin paljon? Huvittavaa on se, että kun kirjoitan lehtiin omalla nimelläni, en moista ramppikuumetta koe.
Olisi mahdottoman hauska kuulla, onko joku muu kirjoittaja kokenut samaa ja jos on, niin miten jäykistelystä on päässyt irti.
Yksi konsti siihen varmasti on: kirjoittaminen. Aloitan siitä.
Minulla ei ole ollut ongelmia löytää blogiini oikeaa tyyliä, mutta viime kesänä blogasin Tukilinja-lehdelle ja silloin tuotti jotenkin vaikeuksia löytää sopivaa "ääntä". Se oli hassu tilanne sikäli, että olin kirjoittamassa periaatteessa lehteen (vaikka nyt olenkin sitä tehnyt 16-vuotiaasta), mutta he halusivat nimenomaan henkilökohtaista päiväkirjaa, eivät mitään kolumneja.
VastaaPoistaSuurin osa heidän blogaajistaan on ollut amatöörikirjoittajia, jotkut vasta yläasteikäisiä. Etenkin minua edeltänyt blogaaja, olisiko ollut 15-vuotias, kuulosti teksteissään tosi aidolta ja raikkaalta ja tuntui, etten pysty kirjoittamaan mitään sellaista, vaan juutun ammattikirjoittajan "tönkköyteen", siihen rooliin jonka olen ottanut. Kyse ei siis ollut anonyymiydestä sen puutteesta vaan siitä, että olen tottunut kirjoittamaan tietyllä tavalla.
Nyt kirjoitan lehden painettuun versioon kolumneja ja se tuntuu paljon helpommalta.
Ensinnä: anteeksi luokattoman hidas reagointi kommenttisii.
VastaaPoistaTosi hyvä huomio tuo tiettyy tyyliin jumiutuminen. Siitä varmasti suureksi osaksi onkin kysymys. Sitä haluaisi kirjoittaa "hienosti", mutta lopputuloksena on kuivaa tönkköyttä, jota kukaan ei jaksa lukea.
Olen työssäni ohjannut teini-ikäisiä lehtikirjoittamisen saloihin ja välillä olen ollut ihan järkyttynyt, kuinka osalla heistä on hyvin vahvana päässä se, että pitäisi kirjoittaa jotenkin "aikuismaisesti". Toisaalta on hienoa, että moni taitava nuori kirjoittaja tajuaa eri tekstilajien piirteet, mutta vaarana on se, että he jumiutuvat niihin liikaa eivätkä uskalla päästää omaa ääntään esiin.