tiistai 22. marraskuuta 2011

Kiukulla kuvaamisesta

Eikö tämä ole vähän hullua? Ensin kehitetään kännyköistä mahdollisimman pieniä, sulavalinjaisia, tyylikkään elegantteja - ja sitten aletaan kehittää erilaisia niihin kiinnitettäviä lisäosia.

Eilisaamuinen San Jose Mercury News kertoi iPhoneen ja muihin älypuhelimiin liitettävistä objektiiveistä. Puhelimen kameralla voi halutessaan jo ottaa laajakulmakuvaa tai yksityiskohtiin menevää makrokuvaa.

Mikäpäs siinä. Kiva olisi kokeilla käytännössä, tulisiko pikkuputkea käytettyä. Otan iPhonellani paljon kuvia, koska se on koko ajan mukana ja kamera on hyvä. Miksei kuvaamisrepertuaaria voisi laajentaakin.

Toisaalta puhelimen kameran etu on juuri sen käytön sujuvuudessa: kamera otetaan taskusta ja painetaan nappia. En oikein jaksa ajatella, että jaksaisin alkaa asennella objektiivia.
Mutta tämä ei oikeastaan ollut itselleni kyseisen lehtijutun tärkein pointti. Verenpaineeni alkoi nousta tavasta, jolla tässäkin jutussa kuvaamisesta puhuttiin.

Digikuvauksesta ja valokuvauksesta ylipäänsä on tullut valtavan suosittua. Mutta tekniikan kehittymisen myötä koko aiheesta puhuminen on mennyt perä edellä puuhun ryömimiseksi.

Nykyisin kuulee keskusteluita, joissa joku ihailee toisen isoa digijärjestelmäkameraa ja huokailee, kuinka mahtavan hyviä kuvia sillä tulee. Samalla häpeillään pientä digipokkaria.

SJMN:n jutussakin todetaan, että puhelimen ja pienen putken yhdistelmällä voi saada "yhtä hyviä kuvia kuin kalliilla järjestelmäkameralla".

Mistä lähtien kamera on alkanut ottaa itsekseen kuvia? Mistä lähtien kameran hinta on alkanut vaikuttaa näin rajusti kuvien laatuun? Väittäisin, että ihmistä etsimen takana tarvitaan vielä.

Mitkään linssit, putket ja pikselimäärät eivät auta, jos kuvaaja ei opettele tilanteen tajua, sommittelua, kuvakulman valintaa, rajaamista, liikkeen suuntia, valon hyödyntämistä, kuvattavien ihmisten ohjaamista ja kaikkia niitä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä kameran tekniikan kanssa. Jos ei tunne edes kultaisen leikkauksen käsitettä, voisi ennen kameran hankkimista tutustua taidehistorian oppikirjoihin.

Miettikää, mikä loukkaus ammattikuvaajalle on, jos joku tulee sanomaan, kuinka "helppohan sun on kuvata, kun sulla on tuollaiset vehkeet". Kyllä, ammattikuvaaja tietenkin tarvitsee ammattilaisen kaluston, mutta hän pystyisi tekemään pelkästään digipokkarin ja ei-teknisten taitojen avulla oikein hyvää jälkeä.

Puhisevin terveisin bloggaajanne, joka on vähitellen siirtynyt kameran AUTO-asennosta CA-asennon kautta Av-asentoon ja riemuitsee f-arvo-oivalluksista

(kuvituksena ottamani kuva gibboniapinasta Oaklandin eläintarhassa. Huomatkaa tyylikäs asettelu keskelle, apinan toisen käden puuttuminen, taivaan puhki palaminen, apinan pimeä naama ja epätarkkuus. Nice.)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sananen! Ole samaa mieltä, eri mieltä, haasta, korjaa virhe, ihmettele, anna lisätietoa, mitä tahansa, omalla nimelläsi tai nimimerkillä, mutta pysy asiallisuuksissa.