Mitään eräjormataitoja tai kiipeilykokemusta homma ei vaadi. Auto parkkiin, jonkin verran porraskävelyä näkötornin juurelle ja hissillä ylös torniin.
En ole korkeiden paikkojen ylin ystävä, joten näköalahissi ja tornin huipulla oleminen aiheuttivat vatsanväänteitä, heikkoja sääriä ja sisäistä kiljuntaa. Koetin leikkiä rauhallista, koska ei lasten tarvitse minun pelkojani oppia. Aika hyvin taisin onnistua teeskentelyssäni.
Tornin juurella vuorenvalloitusjäätelöä syödessämme jokin olio puri tytärtä sormeen niin, että parku oli kauhea ja sormi alkoi turvota vauhdilla. Onneksi oli kyypakkaus mukana (en lähde enää lasten kanssa mihinkään ilman kunnollista ea-laukkua) ja saatiin pikainen hoito asiaan.
Huh, mikä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sananen! Ole samaa mieltä, eri mieltä, haasta, korjaa virhe, ihmettele, anna lisätietoa, mitä tahansa, omalla nimelläsi tai nimimerkillä, mutta pysy asiallisuuksissa.