Täällä vaalimainonta keskittyy härskisti siihen, miten nolata vastapuolta.
Sen sijaan, että perustellusti nostettaisiin esiin omaa osaamista ja vahvoja puolia, mainoksissa kaivellaan vastustajaa.
Tökkiminen tehdään sekä sanallisesti että kuvin. Minun on hankala kuvitella suurta suomalaista puoluetta tekemässä vaalimainoksiaan niin, että se sijoittaisi niihin pilakuvamaisia, halventavia otoksia vastustajista. Virossa tämä osataan.
Tulevissa eurovaaleissa Viron kaikilla isoilla puolueilla on tarjota ehdokkaaksi täkäläisessä politiikassa todella suuri nimi. Mediassa on hehkutettu, että tämänkertainen eurovaali on varsinainen dinosaurusten taisto.
Toivoisi, että näillä dinosauruksilla puoluekoneistoineen olisi kykyä tyylikkäämpään kampanjointiin, mutta mitä vielä.
Pari päivää sitten Postimees-lehden kannessa oli kammottavan surkea otos Keskerakond-puolueen Edgar Savisaaresta, jonka irvikuvamaisen huonon kasvokuvan taustalle oli kuvankäsitelty Kreml. Vieressä hymyili vastikään väistynyt pääministeri, Reformierakond-puolueen Andrus Ansip, ja mainostekstissä tietysti tökittiin kaikin mahdollisin keinoin Savisaarta.
.JPG)
Tänään mainos tavallaan jatkui. Jatkajana vain oli kahden edellisen kilpailija. Nyt Postimees-lehden kannessa olivat naamat surkeina sekä Savisaar että Ansip, ja heitä puolestaan nälvi IRL-puolueen ehdokas Tunne Kelam, nykyinen europarlamentaarikko. Mainos on niin rumanhuono, että se on jo lähes hilpeä.
Maailmanajassa, jossa Naton joukot ovat juuri saapuneet Viroon, koettaa ymmärtää, että miehitysajasta on tässä maassa kovin lyhyt aika ja naapurin uhka on virolaisille paljon totisempi asia kuin suomalaisille. Silti toivoisin, että vaalimainonnassa voitaisiin keskittyä vähän tuoreempiin teeseihin kuin siihen, millainen jonkun rooli on ollut miehitysaikana tai sen päättyessä. Yli 20 vuoden takaisten tekemisten muistelu vaalityössä tuntuu hieman muinaiselta.
Eurovaaleissa äänestän Virossa (muutoin tietysti Suomen vaaleissa). Äänestän aina kun voin, mutta näille toisiaan nälviville muinaismuistoille tai heidän puolueilleen ei viitsisi ääntään antaa.
Savisaaren kohdalla viittaus Moskovaan ei ole mitenkään 20 vuoden takaista. Muistellaanpa vain eräitä vaaleja, jossa KE pyrki hakemaan vaalirahoitusta idästä. Puhumattakaan muusta tiiviistä yhteistyöstä. Mihin muuhun kaupunkiin nämä olisi voinut liittää? Ei ainakaan Brysseliin. Muutoin voi yhtyä näkemyksiisi.
VastaaPoistaJuu, eipä todellakaan ole 20 vuoden takaista! Katselen päivittäin kotiparvekkeelta "Pyhän Edgarin katedraalia", eli Lasnamäen kaupunginosaan rakennettua ortodoksikirkkoa. Mistäpä lie tuli senkin rahoitus.
VastaaPoistaViime kunnallisvaalien rahoituskuviot olivat tosiaan aivan omaa luokkaansa. Mietinkin tässä, pitäisikö tosiaan äänestää eurovaaleissa Savisaarta. Ehkä hän olisi siten vähän kauempana Virosta.
Ihan ensimmäiseksi: iloinen olen että olet palannut taas Blogistaniaan. (Itse olen ollut jo pitkään enempi täällä nukkuvien blogistien porukoissa, mutta ehkä tästä pian itsekin piristyn.)
VastaaPoistaToiseksi: näinhän se täällä menee. Kahdeksassa vuodessa olen jotenkin niin tüdinenud eli kyllästynyt sekä täkäläiseen politiikkaan kuin uutisointiin, että olen viime vuodet vain koteloitunut omaan kotipesään, ulkomaailmasta sen enempiä välittämättä. En lue virolaisia uutisia, en netistä enkä painetusta lehdestä. En kuuntele virolaista radiota, en katso virolaista televisiota enkä seuraa virolaista politiikkaa millään tavoin. Aina jotain silti tihkuu läpi, joka yleensä yhä enemmän puoltaa tätä irtautumista tämän maan hullusta politiikasta. Ei sitä ihminen jaksa vuodesta toiseen nostaa verenpainetta aiheista, jotka eivät tunnu muuttuvan miksikään. Ahneus ja kateus, suuruudenhulluus ja realisminpuute kun eivät jaksa kiinnostaa, ei pätkääkään.
Silti, täällä sitä yhä ollaan ja siihenkin on syy. Päivä päivältä rakastan virolaista luontoa entistä enemmän.
Olen iloinen ja ihailen sinua jos ja kun jaksat yhä sukeltaa tämän kansan outoon sielunmaisemaan. Minä tyydyn nykyisin enempi vain siihen maisemaan.