Typografiaa, fontteja, niiden historiaa, tätä päivää ja uusien kirjasintyyppien luomista käsittelevän kirjan luettuaan alkaa kävellä päin liikennemerkkejä. Jokaista kylttiä ja opastetaulua ryhtyy töllöttelemään uudella tavalla, sillä kaikki ympäristön fontit kertovatkin nyt uutta, ihmeellistä tarinaa.
Tämän tietokirjan avainsana onkin minusta tarina. On kertakaikkisen oivallista, että Garfield on osannut tehdä fonteista näin viihdyttäviä ja samalla täynnä tietoa olevia tarinoita. Miten syntyi parjattu Comic Sans? Kuka oikein loi Microsoftin ohjelmien oletusfonttina levinneen Calibrin? Mitä fontteja tuijotamme Pariisin metrokarttaa lukiessamme? Mikä kirjasintyyppi teki Barack Obamasta presidentin?
Kirja avaa silmät näkemään fonttien merkityksen imagon luojana. Tämän kirjan ajatuksiin palaan taatusti sitten, kun löytyy sopiva hetki miettiä oman yrityksen (ja blogin!) visuaalista ilmettä ja fonttivalintoja.
Garfieldin 2010 ilmestynyt kirja on hilpeällä tavalla ajankohtainen siksikin, että opuksen loppupuolella kirjailija listaa oman 10 huonointa fonttia -listansa. Sen ykkösenä on Lontoon olympialaisten käsittämätön fontti. Olen maallikko typografia-asioissa, mutta täysin samaa mieltä Garfieldin kanssa -Lontoon fontti on kamala. Edes vuosinumerosta 2012 ei meinaa saada selvää. "Kiinnostavia muotoja ja kulmia", jep-jep.
Vaan onneksi maailma on täynnä kauniita kirjasintyyppejä! Just My Type auttaa hahmottamaan, mistä on hyvät fontit tehty. Eikä sitä Comic Sansiakaan tarvitse aina nälviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sananen! Ole samaa mieltä, eri mieltä, haasta, korjaa virhe, ihmettele, anna lisätietoa, mitä tahansa, omalla nimelläsi tai nimimerkillä, mutta pysy asiallisuuksissa.