Virolainen luonto ja maisemat eivät tunnu omiin silmiin järin eksoottisilta, mutta täkäläisessä luonnossa on yksi asia, mikä saa tuntemaan, ettei ole Suomessa: kattohaikarat.
Kattohaikarat (joiden vironkielinen nimi on toonekurg ja joista wikipedia tietää kertoa, että niitä on suomen kielessäkin kutsuttu nimellä valkoinen tuonenkurki) ovat virolaisten maanteidenvarsien komistus.
Varsinkin näin keväällä on suorastaan riemullista bongailla, näkyykö mahtavissa risupesissä elämää. Ja näkyyhän niissä. Esimerkiksi Tallinna - Tartto-maantien varrella on sähkötolppien ja savupiippujen nokissa kymmeniä haikaranpesiä.
Viime viikonlopun Tarton-reissullamme saattoi havaita, että lähes jokaiseen niistä oli saapunut asukki. Jotkut haikarat tepastelivat pellolla, jotkut lentelivät maantien vieressä. Komeita, mutta samalla jotenkin vähän hassun pöhkön näköisiä lintuja.
En voi lakata ihmettelemästä haikaroiden pesänrakennustaitoa. Isoimmat pesät ovat opiskelijayksiön kokoisia. Ja eikö nyt mitään helpompaa paikkaa talopaketille löytyisi kuin kapea tolpannokka?
Jos keväällä on iloista huomata haikaroiden paluu, niin loppukesästä voikin koettaa laskea, kuinka monta pientä päätä pesästä näkyy. Hmm, käykö haikaroilla haikara?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sananen! Ole samaa mieltä, eri mieltä, haasta, korjaa virhe, ihmettele, anna lisätietoa, mitä tahansa, omalla nimelläsi tai nimimerkillä, mutta pysy asiallisuuksissa.