Olen tainnut lukea kaikki Liza Marklundin dekkarit ja yleensä pitänyt niistä kovasti. Postikorttimurhat ei tee poikkeusta. Aloitin kirjan lukemisen kampaajan tuolissa, ja juoni kiskaisi sen verran hyvin mukaansa, että rykäisin kirjan loppuun saman päivän iltana. Postikorttimurhat Marklund on kirjoittanut yhdessä James Pattersonin kanssa.
Lukutahti ei kerro verrattoman ylivoimaisesta lukunopeudestani, vaan siitä, että Postikorttimurhat on keveää, rivakkalukuista tavaraa. Se on melko yllätyksetön, perinteiset dekkarijuonenkäänteet sisältävä romaani, mutta omassa lajissa hyvin viihdyttävä ja koukuttava.
Tuskin jonkin ajan päästä enää muistan, mistä romaanin juonessa oli kyse, mutta sama se. Teos toimi mainiona aivot narikkaan -viihdepläjäyksenä totisemman lukemisen lomassa. Hauskan tuttuuden tunteen lukemiseen toivat ne kirjan hetket, joissa tarina käväisi Kaliforniassa ja Suomessa.
Kirjan pahikset olivat muuten harvinaisen kuvottavia. Toivottavasti heillä ei ole tosielämän esikuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sananen! Ole samaa mieltä, eri mieltä, haasta, korjaa virhe, ihmettele, anna lisätietoa, mitä tahansa, omalla nimelläsi tai nimimerkillä, mutta pysy asiallisuuksissa.