Eilisen lukemisia: Kaikki oikein

Joululoma onnistui hyvin siinäkin mielessä, että sain luettua enemmän kuin yhden kirjan.

Finlandia-voittajasta jo puhuinkin. Pukki toi myös Anna-Leena Härkösen viime vuonna ilmestyneen romaanin Kaikki oikein.

Kirja kertoo pariskunnasta, jonka kohdalle napsahtaa seitsemän miljoonan euron lottovoitto. Onnenkantamoisesta seuraa hyvää, huonoa ja sekavaa. Tai voinee sanoa, että lottovoitto sysää pariskunnan elämässä käyntiin muutoksia, joita alitajunta on jo kehitellyt.

Kaikki oikein on kepeää, viihdyttävää ja nopeaa luettavaa. Härkönen kirjoittaa hyvin uskottavan tuntuisesti niistä asioista, joita jättipotin saamisesta voisi kuvitella tapahtuvan. Lukija alkaa sujuvasti pyöritellä mielessään, päätyisikö itse samankaltaisiin ratkaisuihin, jos kädessä olisi seitsemän oikein -kuponki.

Kirjan parasta antia on minusta dialogi, jonka kirjoittamisen Härkönen hanskaa loistavasti. Päähenkilöpari Eevin ja Karin jutustelu on erinomaisen luontevaa.

Kaikki oikein ei räjäytä lukukokemuksena pankkia (öhö-öhö), mutta mukava viihdepläjäys tämä on kyllä.

Sähköinen sairaushistoria

Olen jo tuhat kertaa kirjoittanut siitä, miten Virossa voi hoitaa lähes kaikki viralliset asiat sähköisesti. Jonkinlaista koostetta aiheesta kirjoitin viimeksi joulukuussa.

Ajokortin uusimista varten minulle tuli muutama päivä sitten tarve hankkia lääkärintodistus. Soitin perhelääkärille, joka ilmoitti, että minun tulee ensin täyttää netissä oma arvio terveydentilastani. Tämä sinällään ei ollut yllätys.

Mutta se puolestaan oli, että havahduin nyt vasta digilugu.ee-nettisivustoon, jonka kautta pääsee tutustumaan käytännössä koko omaan terveys-/sairaushistoriaansa.

Kuvakaappaus digilugu.ee:n etusivulta.

Digilugu-palveluun kirjaudutaan tietysti virolaisella id-kortilla. Tämän jälkeen saan palvelusta näkyviin kaikki minulle myönnetyt reseptit, minulle tehdyt leikkaukset, sairaalahoitojaksot, tutkimusten tulokset ja lähetteet. Ja koska minulla on alaikäisiä huollettavia lapsia, näen myös heidän tietonsa.

Tuijotin tätä kaikkea monttu auki, vaikka digitaalisten palvelujen kattavuus Virossa ei pitäisi olla minulle enää mikään yllätys. Minusta on hienoa, että pääsen itse helposti käsiksi omaan sairaushistoriaani eikä tarvitse kysellä mitään pahvisia otteita eri lääkäreiltä ja sairaaloista.

Entä se lääkärintodistuksen haku? No, täytin netissä tarvittavat lomakkeet ja allekirjoitin ne digitaalisesti. Perhelääkärini pääsee systeemin kautta kiinni tähän dokumenttiin ja kun hän tekee vielä tarvittavat lisäyksen, hän välittää digitaaliset paperini autorekisterikeskukseen, jossa ajokorttiasiaani voidaan edistää. Tämä on virolaisen tietoyhteiskunnan neroutta: riittää, kun tekee jonkin asian yhden kerran.

Näin, hyvät ihmiset, valjastetaan tekniikka hyötykäyttöön. Syvä kumarrukseni Viron propellipäille jälleen kerran.


*disclaimer alkaa* Tietotekniikka ei suinkaan ole aina avain onneen. Virolaisessa yhteiskunnassa on paljon parannettavaa, mistä olen tietoinen. Nettipalveluiden tietoturvakysymyksiä on aina syytä pohtia huolellisesti. *disclaimer päättyy*

Pari haimasyöpä-aiheista linkkiä

Sain sähköpostia läheisensä haimasyöpään menettäneeltä ihmiseltä, joka ystävällisesti välitti minulle pari linkkiä haimasyöpä- ja haimatulehdustutkimuksiin liittyen. Liitän ne vielä tuonne haimasyöpä-sivun puolelle. Kiitos sinulle linkkien lähettäjälle!

Tämä linkki, http://ije.oxfordjournals.org/content/early/2014/12/13/ije.dyu240.abstract, vie Oxfordin yliopistossa marraskuussa 2014 julkaistun tutkimuksen tiivistelmään. Mikäli lääketieteellisen tutkimuksen englantia oikein ymmärrän, siinä todetaan, että tupakointi ja helikobakteerin aiheuttama tulehdus ovat syitä, jotka voivat nostaa riskiä sairastua haimasyöpään.

Toinen linkki, http://ajcn.nutrition.org/content/101/1/72.abstract, kertoo Tukholman Karolinska Institutetissa tehdystä tutkimuksesta, jossa on selvitetty, miten vähentää riskiä sairastua haimatulehdukseen. Haimatulehduksen on puolestaan epäilty liittyvän riskiin sairastua haimasyöpään. Tuossa KI:n tutkimuksessa todetaan suunnilleen niin, että kalan syöminen voi vähentää riskiä sairastua haimatulehdukseen.

Eilisen lukemisia: He eivät tiedä mitä tekevät

Joulupukki ei pettänyt ja toi tänäkin vuonna luettavaa. Kontista löytyi Finlandia-voittaja, Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät.

Olin näköjään elänyt syksyn täydellisessä uutispimennossa Suomen tapahtumien suhteen, sillä en ollut seurannut Finlandia-uutisointeja lainkaan (huomatkaa ammattimainen suhtautumiseni kirjallisuuden opetuksen, krhm...)

Niinpä pääsin lukemaan kirjaa ilman mitään tietoa kirjasta tai kirjailijasta.

Valtosen teoksessa olisi minun suhteeni kaikki tähdenasennot kohdallaan: kirja kertoo pääosin 30 ja risat perheen elämästä, on tietotekniikan oivalluksia, Amerikan-eloa, aktivismia, lasten kasvattamista ja akateemista maailmaa.

Tarina on ehdottoman kiinnostava. Valtonen rakentelee pelottavan aidon oloisia tietotekniikkaan liittyviä tulevaisuuden visioita, jotka monelta osin ovat jo tottakin. Loistavaa, että suomalaisessa kirjallisuudessa kirjoitetaan nykymaailmalle tyypillisistä isoista aiheista. Hienoa, että kirja tuo esille, mikä on tieteellisen tutkimus on merkitys.

Mutta voi blääh. Miksi tästä kaikesta pitää kirjoittaa yli 500 sivua? Puolet vähemmän olisi riittänyt. Luin koko ajan odottavan tunteen vallassa. Milloin alkaa tapahtua? Milloin teksti alkaa lentää? Kai tämä nyt kohta lähtee vauhtiin niin kielen kuin tarinankin puolesta?

No ei lähtenyt. Tarina kyllä kulki hyvään, dramaattiseen loppuun saakka, mutta sen kiinnostavuus jäi kielellisen jaarittelun alle.

Valitettavasti joudun sanomaan, että He eivät tiedä mitä tekevät on vaatimattomin lukemani Finlandia-voittaja. Kirja on lukemisen arvoinen ja kiinnostava, mutta palkitulta opukselta olisin odottanut enemmän.

(Unohdin ottaa kirjasta kuvan ennen kuin annoin kirjan sukulaiselle lainaan. Kirjaan voi tutustua vaikka tästä.)