Tämän blogin yhdeksi olen urheasti nimennyt myös leskeyden.
Huomaan, että se jännittää hieman. En nimittäin sittenkään koe kovin luontevaksi kirjoittaa leskeysasioista omalla nimelläni. Se vain tuntuu liian henkilökohtaiselta. No, ehkä oikea tapa löytyy.
Kesän lomareissujen alla siivoilin tänään autoa ja mietin, millaista musiikkia tien päälle otan mukaan. Vinosti hymyillen saatoin todeta, että leskeyden hyviä puolia on mm. se, ettei tarvitse kuunnella autossa tuntikausia Rammsteinia. Kyllähän Mein Herz brennt, mutta rajansa mörinällä ja jyrinälläkin.
