maanantai 25. kesäkuuta 2012

Eilisen lukemisia: Lasi maitoa, kiitos

Voihan kepeä kesälukeminen. Kun olin lukenut parikymmentä ensimmäistä sivua norjalaisen Herbjörg Wassmon kirjaa Lasi maitoa, kiitos, ajattelin, että en selviä teosta loppuun. Tarina on niin karu ja niin armotonta pahoinvointia aiheuttava, että hetkittäin lukunautinto oli hakusessa.


15-vuotiaan liettualaistytön Dorten tarina ei ole kaunis. Dorte päätyy köyhästä maalaiskylästä prostituoiduksi rikkaaseen Norjaan. Tarvinneeko kertoa enempää? 

Monessa teoksesta lukemassani kirja-arvostelussa sanotaan, että jotenkin Dorte onnistuu kaiken kauheuden keskellä säilyttämään lapsenmielisyytensä. Olen samaa mieltä - kirjassa on toivon kipinä. 


Mutta tosielämässä toivoa saa tosissaan hakea. Oli todella surullista huomata juuri kirjan lukemisen aikoihin Hesarin uutinen Helsingin prostituutiosta (valitettavasti en löydä ko. uutislinkkiä nyt mistään). Wassmon ei varmasti ole tarvinnut keksiä kirjansa tarinoita ja yksityiskohtia, vaan pahoin pelkään, että hän on saanut lievennellä todellisuuden tapauksia. 

Lasi maitoa, kiitos, on vaikuttava, kirvelevä kirja, joka pakottaa ajattelemaan koko ajan ympärillämme tapahtuvia järjettömyyksiä.

Kirjan alussa oli minusta hämmästyttävä yhtäläisyys Sofi Oksasen Puhdistukseen. Kummankin romaanin ensimmäisellä sivulla viitataan pörisevään kärpäseen ja lennon herättämiin tuntoihin. Hassua.

Wassmon tarinankerronta oli niin hyvää, että pitänee tarttua myös hänen teoksistaan tunnetuimpaan, Dinan kirjaan.

(Kuvan alkuperäislähde on tässä.)

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Eilisen lukemisia: Just My Type

Kevään aikana kirjojen lukeminen on edistynyt hitaasti kuin laskiaisen matka naapuripuuhun. Ei hyvä, varsinkaan silloin, kun luettavana on niinkin timanttinen teos kuin Simon Garfieldin Just My Type


Hyvä kirja muuttaa lukijansa tapaa katsoa maailmaa. Harva opus kuitenkaan tekee sitä niin konkreettisesti kuin Just My Type.

Typografiaa, fontteja, niiden historiaa, tätä päivää ja uusien kirjasintyyppien luomista käsittelevän kirjan luettuaan alkaa kävellä päin liikennemerkkejä. Jokaista kylttiä ja opastetaulua ryhtyy töllöttelemään uudella tavalla, sillä kaikki ympäristön fontit kertovatkin nyt uutta, ihmeellistä tarinaa.

Tämän tietokirjan avainsana onkin minusta tarina. On kertakaikkisen oivallista, että Garfield on osannut tehdä fonteista näin viihdyttäviä ja samalla täynnä tietoa olevia tarinoita. Miten syntyi parjattu Comic Sans? Kuka oikein loi Microsoftin ohjelmien oletusfonttina levinneen Calibrin? Mitä fontteja tuijotamme Pariisin metrokarttaa lukiessamme? Mikä kirjasintyyppi teki Barack Obamasta presidentin?

Kirja avaa silmät näkemään fonttien merkityksen imagon luojana. Tämän kirjan ajatuksiin palaan taatusti sitten, kun löytyy sopiva hetki miettiä oman yrityksen (ja blogin!) visuaalista ilmettä ja fonttivalintoja.

Garfieldin 2010 ilmestynyt kirja on hilpeällä tavalla ajankohtainen siksikin, että opuksen loppupuolella kirjailija listaa oman 10 huonointa fonttia -listansa. Sen ykkösenä on Lontoon olympialaisten käsittämätön fontti. Olen maallikko typografia-asioissa, mutta täysin samaa mieltä Garfieldin kanssa -Lontoon fontti on kamala. Edes vuosinumerosta 2012 ei meinaa saada selvää. "Kiinnostavia muotoja ja kulmia", jep-jep.

Vaan onneksi maailma on täynnä kauniita kirjasintyyppejä! Just My Type auttaa hahmottamaan, mistä on hyvät fontit tehty. Eikä sitä Comic Sansiakaan tarvitse aina nälviä.


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Loman tarpeessa

Tallinnan kaupunginkirjastossa ei sovi viettää aikaansa päällystakki päällä, vaan ulkovaatteet tulee jättää narikkaan.

Kun tänään hain takkiani narikan tädiltä, hän vaikutti kovin uupuneelta ja alkoi vuodatuksen:

"Tänä kesänä ei näköjään kukaan aio lomailla. Odotin jo, että tulisi rauhallisempi aika, mutta asiakkaita on aina vain", takkeja vastaanottava ja takaisin antava rouva latasi virolaisen suorasukaisesti.

Öh, kiitos vain tiedosta, minä asiakkaana mietin. En ehkä tätä tilitystä olisi halunnut kuulla, mutta koetin lohduttaa rouvaa, että kyllä se työn määrä hellittää, kun ilmat vähän lämpenevät eivätkä asiakkaat enää palttoitaan tarvitse.

Lomailtu on Eilisen uutisissakin. Tiiviin bloggaus-toukokuun jälkeen oli hyvä pitää hiljaiseloa, mutta nyt ollaan langoilla taas.